Hyvä äiti, puoliso ja työntekijä, Anna Karhunen, eli arkeaan viinilasista toiseen. Kun korkki meni lopullisesti kiinni, löytyi arjesta aikaa liikunnalle.
Anna Karhunen ei vielä reilu kolme vuotta sitten voinut kuvitella yhtään juhlaa tai illanistujaista ilman alkoholia.
Ongelma ei kuitenkaan rajoittunut vain juhliin, sillä arkikaan ei tahtonut enää sujua ilman viinilasillista tai gini-naukkua rankan päivän päätteeksi tai siivouspäivää siivittämään.
– Olin korkean toimintakyvyn alkoholiongelmainen, vaikka samaan aikaan elämäni oli tosi hyvää, Anna Karhunen kertoo Huomenta Suomessa.
– Minulla oli ihana perhe, parisuhde ja tosi hyvä työ, jossa suoriuduin hyvin, mutta en hahmottanut, kuinka ongelmallista tissutteluni ja bailaamiseni oli.
Lue myös: Miksi suomalaiset hylkäsivät viinan? MTV:n kierros yöelämässä paljasti sukupolvien välisen kuilun
"Määrät menivät reilusti yli suositusten"
Alkoholi oli Annalle palautumiskeino, jolla hän koki selviytyvänsä arjen kakofoniasta.
– Koin aika paljon painetta vanhemmuudesta, työelämästä ja sosiaalisesta elämästä. Join viiniä ja ajattelin, ettei tässä mitään, mutta tarvitsin aina suurempia määriä, ja olin koko ajan väsyneempi ja masentuneempi.
Juomishäiriön vakavuuden hahmottamista hankaloitti se, että Annan kuluttamassa populaarikulttuurissa oli paljon kuvastoa, jonka mukaan viinittely tai kaljoittelu olivat hyviä ja hyväksyttäviä tapoja rentoutua.
– Kyllä ne määrät menivät reilusti yli suositusten, Anna paljastaa.
Anna oli tyypillinen esimerkki suomalaisesta alkoholistista. Lääkäri Atte Virolaisen mukaan yleisin alkoholin ongelmakäyttäjä Suomessa on töissä käyvä keski-ikäinen ihminen.
Lue myös: Lääkäri: Känni kerran viikossa on parempi vaihtoehto kuin tissuttelu pitkin viikkoa
Pitkä loppuluisu
Anna oli hieman päälle 40-vuotias, kun lopullinen kyllästyminen alkoholiin iski. Alkoholi oli kuulunut elämään jo 20 vuoden ajan.
Lopetuspäätöstä ei edeltänyt täydellinen pohjalle vajoaminen vaan pitkä loppuluisu.
– Olin täydellisen tympääntynyt siihen, että yritin palautua viinin avulla ja seuraavana päivänä olin todella väsynyt ja yritin taas korjata väsymystä.
Lue myös: Yksi muutos elintavoissa voi tuoda paremmat unet
Kun alkoholi jäi pois arjesta ja viikonlopuista, etsi Anna liikkumisesta keinoa hillitä alkoholin himoa, purkaa stressiä ja hallita sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa jännitystä.
– Lähdin liikkumaan täysin pohjalta kolme vuotta sitten. Ensin kävelin, vesijuoksin ja uin. Sitten noin vuoden jälkeen uskalsin hölkätä, Anna kertoo.
– Tuli tarve jollain lailla ylittää itseni ja oli tosi herättävä hetki, kun tajusin, että minulla on aikaa liikunnalle ihan eri tavalla, kun ei tarvinnut suunnitella juomista tai palautumista siitä.
Lue myös: Mitä elimistössä tapahtuu tipattoman tammikuun aikana? Vaikutuksia merkittäviin veriarvoihin
Aiemmin liikuntatreffejä ei voinut sopia lauantaiaamuun, koska perjantaille saattoi tulla hyvät bileet, joiden krapulasta piti toipua lauantaina.
– Suurin ennakkoluuloni [juomattomuudesta] oli, että elämästä tulee tosi tylsää.
– Merkittävin ero entiseen on, etten koko ajan hae hirveätä nousua tai odota perjantaita, vaan olen koko ajan vähän tyytyväinen elämään.