Elämää läpijuossut Annukka joutui kuusi vuotta sitten pysähtymään. Diagnoosit olivat ylikunto ja uupumus. Vauhkosen mukana lempeä asenne ja lempeys itse kohtaan on päätös.
Kuusi vuotta sitten Annukka Vauhkosen henkinen ja fyysinen kunto romahti.
– Olin ylisuorittaja, joka kirjaimellisesti juoksi elämää läpi, esikoiskirjansa juuri julkaissut Vauhkonen muistelee Huomenta Suomessa.
– Suoritin elämän jokaista osa-aluetta, oli se sitten työtä, urheilua, vapaa-aikaa, ihmissuhteita.
Vauhkosen asenne itseä kohtaan oli ankara ja tuomitseva.
– Se elämä, jota en niinkään lämmöllä muistele, se aika oli tosi uuvuttavaa. Elin jatkuvassa alipalautumisen tilassa.
Lue myös: Ilo lapsista on kadonnut: Pia Penttala paljastaa uupuneiden vanhempien lauseen, joka on tullut tutuksi
Kroonisessa univajeessa lenkille ja töihin
Vauhkonen kärsi kroonisesta unettomuudesta, mutta nousi silti aamukuudelta lenkille, jonka jälkeen kutsui pitkä työpäivä ammattiteatterin paineistetussa ympäristössä.
– Sen jälkeen sitten salille vielä treenaamaan ja illalla todennäköisesti vielä jotain ohjelmaa. Yö meni valvoessa ja aamulla alkoi sama touhu uudestaan. Sellaista se oli vuodesta toiseen.
Lopulta romahdus tuli.
– Muistan edelleen lääkärin vakavan katseen, kun hän sanoi mulle, että 'Annukka, nyt on ihan oikeasti pysähdyttävä', Vauhkonen kuvaa.
Diagnoosit olivat ylikunto ja uupumus.
– Kirjaimellisesti voisi sanoa, että jalat lähtivät alta, ne eivät enää kantaneet yhdenkään päivän yli.
Lääkäristä matkaan tarttui puolen vuoden täysi urheilukielto. Vauhkonen ei saanut kävellä edes kahden kilometrin työmatkaansa.
– Se oli superaktiivi-liikkujalle ihan tosi kova paikka, mutta enpä silloin tiennyt, että en itse asiassa lenkkipolulle enää koskaan palaa.
Lue myös: Onko sinulla "esiburnout"? Tällaisista merkeistä tunnistat sen
"Usein saatan kysyä itseltäni, mitä voisin tänään jättää tekemättä"
Vauhkonen kirjoitti kokemastaan kirjan Matka itsesi puolelle (Bazar, 2025). Kysymys siitä, miten herkkä tai erityisherkkä pärjää suorituskeskeisessä nykymaailmassa, on vaikea.
– Herkkien vahvuudet eivät pääse niin sanotusti esille monessakaan tilanteessa. Toivoisin yhteiskuntaan enemmän lempeyttä, sitä, että herkkyys sallittaisiin osaksi elämänmenoa. Ettei sen tarvitsisi olla niin tuottavuuslähtöistä ja suorituskeskeistä, Vauhkonen sanoo.
Lue myös: Onko burnout nuorten aikuisten vitsaus? Tästä syystä moni uupuu jo ennen työelämää
Vauhkosen mukana lempeä asenne ja lempeys itse kohtaan on päätös.
– Se on taito, jota voi opetella. Se ei ole asia, joka yhtenä yönä on vain laskeutunut mun päälle. Sitä pitää säännöllisesti harjoitella, Vauhkonen kuvaa.
Hän opetteli uudelleen kaiken itselle puhumisesta lähtien.
– Usein saatan kysyä itseltäni, mitä voisin tänään jättää tekemättä sen sijaan, että pusken monta asiaa to do -listalle sille päivälle, ja sitten vielä pari lisää, kun sain ne "niin tehokkaasti" hoidettua.
Miten Vauhkonen oppi lempeyden itseään kohtaan? Miksi hän ei suunnittele päiviään? Miten menneisyyden haamuista pääsee eroon? Millaisen hengitysharjoituksen ahdistukseen hän ohjasi lähetyksessä? Katso koko keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös:
Ahdistuneisuushäiriö ja burn out ovat opettaneet Tiinalle armollisuutta
"Saikuttavatko" mielenterveyshäiriöistä kärsivät turhaan? Psykologi muistuttaa tärkeästä asiasta
Rakas ihminen voi ajaa burnoutin partaalle: "Ei jakseta enää yrittää"
Katso myös: "Jos työuupunut laitetaan yksin kotiin, ei se muuta tilannetta" – onko pelkästä sairauslomasta hyötyä?
10:37