Katrin OCD johti itsetuhoisuuteen ja lähelle kuolemaa – hoitajan sanat muuttivat elämän suunnan

Oli vuosi 2017, kun Katri päätti muuttaa elämänsä suunnan. Sitä ennen hän halusi kuolla.

Itsetuhoisten ajatusten taustalla saattaa usein olla hoitamaton sairaus, mutta tuen saaminen voi auttaa näkemään valoa tunnelin päässä. 

OCD eli pakko-oireinen häiriö vaivasi Katria jo lapsena, mutta silloin asiaa ei sen koommin tutkittu. Aikuisiällä pakko-oireinen siivoaminen ja asunnon sterilisointi vei kaikki voimavarat.

– Saatoin herätä jopa keskellä yötä siihen, että minun täytyy mennä siivoamaan joku tietty kohta asunnossa. Olin täysin loppu OCD-oireiluun, hän kertoo.

Katrin nimi on toimituksen tiedossa, mutta muutettu jutun arkaluonteisuuden vuoksi.

Piinaava sairaus nimeltä OCD

OCD eli pakko-oireinen häiriö sai Katrin suorittamaan koko elämäänsä.

– Välillä huomasin, että se sai minut vahtimaan jatkuvasti myös puolisoni tekemisiä, esimerkiksi sitä, pesikö hän käsiä minun mittapuulleni tarpeeksi. Tämä ei tietenkään ollut hyvä pohja parisuhteelle.

Terveyskirjaston mukaan pakkoajatukset eli obsessiot ovat toistuvia mieleen pakonomaisesti tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia. 

Näistä kärsivä yrittää eri tavoin torjua ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Katrin tilanteessa hän käytti alkoholia ja viiltelyä tunteiden turruttajana.

Kamppailu OCD:n kanssa ja avioero saivat hänet kääntymään alkoholin puoleen. Väsymys, ahdistus ja yksinäisyys johtivat pahimmillaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

– Huomasin, että alkoholi ja itsetuhoinen käyttäytyminen, kuten viiltely, turruttivat tunteet. Luulin siinä kohtaa niiden helpottavan oloani, mutta eihän se todellisuudessa auttanut, hän sanoo.

Lue myös: Itsetuhoisuuteen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet nuorten chatissa

Kun juomisesta ja viiltelystä tuli tapa, päiviä varjosti myös jatkuva ahdistus. Katri koki, että millään ei ollut enää mitään väliä.

– Vaikka välillä olin myös selvin päin, ahdistus ei lähtenyt missään kohtaa. Ahdistus lieveni, kun satutin itseäni.

Alkoholin käyttö ja itsetuhoiset ajatukset johtivat myös lääkkeiden ja viinan yhteiskäyttöön.

– Jouduin vatsahuuhteluun neljä kertaa, kun otin liikaa lääkkeitä juomisen yhteydessä. Ei siinä tilassa ei ymmärtänyt, paljonko lääkkeitä otti tai että, kuinka vaarallista se oikeasti oli. Siinä käytiin kyllä lähellä kuolemaa joka kerta, Katri kertoo.

Lue myös: Miksei itsemurhasta uutisoida sen oikealla nimellä? Somehuhumyllyn yltyessä poliisin ja median on tasapainoiltava faktojen kanssa

Valoa tunnelin päässä

Kun itsetuhoisuutta, juomista ja sairaalareissuja oli jatkunut noin kahdeksan vuoden ajan, Katrin tytär vei hänet katkaisuhoitoon.

– Aluksi kävin siellä vain pakosta, enkä oikeasti halunnut apua. Söin ja lepäsin, mutta heti kotiin päästyäni korkki aukesi ja sama käytös jatkui.

Katkolla oli sattumalta vuorossa aina sama hoitaja. Neljännellä kerralla hoitaja sanoi sanat, jotka herättivät Katrin.

– Hän totesi, että: "Taasko olet täällä? Nuori nainen, sinä tapat itsesi tätä menoa."

Painavat sanat vaikuttivat omaan motivaatioon raitistua.

– Siinä kohtaa ymmärsin, että en enää halua kuolla. Päätin raitistua ja muuttaa elämäni suunnan.

– Tajusin myös, että se vaati oman halun saada muutos aikaan, hän pohtii.

Lue myös: Nimesi pakko-oireisen häiriönsä hössöttäväksi Terttu-mummoksi – nyt Kaisla uskaltaa jo matkustaa julkisilla ja syödä tarjottua sipsiä

Tärkeä viesti muille

Vatsahuuhtelun jälkeen sairaalassa Katri sai keskustella psykiatrin kanssa. Häntä ei kuitenkaan ohjattu jatkohoitoon alkoholin käytön takia.

– Ei sitä apua saa ilman, että raitistuu. Hullua sinänsä, että jos minut olisi silloin jo ohjattu jatkuvan avun piiriin, olisin varmasti myös raitistunut aiemmin ja päässyt eteenpäin, hän kuvailee.

– Toisaalta turha sitä on tässä kohtaa enää jossitella, hän muistuttaa.

Myös nuorten lisääntyvät mielenterveysongelmat huolestuttavat Katria ja hän nostaa esiin lähiaikojen tapahtumat Helsingin Jätkäsaaressa. Sunnuntaina 20.heinäkuuta kaksi nuorta tyttöä hyppäsi kuolemaansa rakennuksen katolta. 

– Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu, kun on todella paha olla. Nämä tuntemukset eivät katso ikää, enkä toivo niitä kenellekään.

Lue myös: Aimee, 21, kuoli – sisko MTV:lle: Uskon, että hänet houkuteltiin riistämään henkensä

Kaikissa tapauksissa hän korostaa avun ja tuen tarvetta.

– Siinä kohtaa, kun käy pohjalla, tuki on korvaamatonta. Oli se sitten ammattiapua tai joku läheinen, jolle voi puhua.

– Erityisesti vertaistuen merkitys on todella suuri, sillä se toinen henkilö ymmärtää täysin niitä tuntemuksia.

Halu auttaa muita vei elämässä eteenpäin. Nykyään Katri toimii Helsingin mielenterveysyhdistys Helmin kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana.

– Aina on toivoa, vaikka välillä tuntuu, että on synkkää, ja sitä viestiä koetan viedä eteenpäin.

Tietyt sanat ovat jääneet hänen mieleensä.

– ”Kyllä minäkin voin selvitä, kun sinäkin olet selvinnyt.” Nämä sanat auttavat minuakin jaksamaan joka päivä. 

Lue myös: 

Jätkäsaaren tragedia järkyttää – näin apua on tarjolla: "Jokaiselle lapselle löytyy joku, joka kuuntelee"

Miksei itsemurhasta uutisoida sen oikealla nimellä? Somehuhumyllyn yltyessä poliisin ja median on tasapainoiltava faktojen kanssa

Katso myös: Pakko-oireinen häiriö kahlitsi Kaisla Saarikosken kotiinsa – altistusharjoitukset auttavat

3:29Katso videolta, millaisia pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän Kaisla Saarikosken tekemät altistusharjoitukset ovat!