Hoitotyössä ollaan oikeudellisesti kestämättömässä tilanteessa, koska laki puuttuu.
Julkisuuteen tullut vanhuksen kuristumistapaus hoivakodissa kertoo asiantuntijoiden mukaan vanhustenhuollon kroonisista ongelmista.
– Tietysti yksittäisissä tapauksissa vaikuttavat juuri siihen tapahtumaan liittyvät asiat, mutta kun olen tätä kenttää tutkinut itse pitkään, yhdistän tämänkin surullisen tapahtumasarjan näihin ongelmiin, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta STT:lle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Lue lisää: Vanhus kuristui hoitokodissa kuoliaaksi – asiantuntija pelkää sitomisen yleistyvän: "Takana on hoivapalveluiden surkea tilanne"
Kröger ja vanhuusoikeuden tutkijatohtori Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopistosta sanovat, että ilman poliittista suunnanmuutosta vastaavia tragedioita on hankalaa estää toteutumasta.
He odottavat päättäjiltä useita muutoksia: lisää rahaa ja henkilökuntaa, koulutusta erityisesti muistisairaiden potilaiden kohtaamiseksi ja oikeudellisen osaamisen vahvistamiseksi sekä itsemääräämisoikeuslain laatimista.
Turun Sanomat kertoi viime perjantaina, että Esperi Caren hoivakodissa Turussa joulukuussa Alzheimerin tautia sairastanut vanhus kuristui kuoliaaksi, kun hän oli sidottuna tuoliin. Poliisi tutkii asiaa. Omaiset ovat kertoneet, että vanhus olisi ollut sidottuna tuoliin vöillä toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Lue lisää: Vanhusasiavaltuutettu vaatii uutta lainsäädäntöä – sen puute altistaa hoivapalvelujen asiakkaat vakaville vaaratilanteille
Rajoitustoimet usein ehkäistävissä
Ihmis- ja perusoikeuksien opintoja tarvittaisiin asiantuntijoiden mukaan muun muassa siihen, että ei lainvastaisesti käytettäisi niin sanottuja rajoitustoimia ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä.
Rajoitustoimi voi vöillä sitomisen lisäksi olla muun muassa kemiallinen sitominen eli asiakkaan lääkitseminen liikkumattomaksi. Kokemus ja tutkimusura ovat osoittaneet Nikumaalle, että hyvin usein rajoittaminen olisi ehkäistävissä.
– Mutta se vaatii ymmärrystä ja osaamista kohdata muistisairas ihminen ja riittävästi työntekijöitä.
Perustuslain mukaan kenenkään vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyjä perusteita.
– Ongelmana on se, että vanhustenhuollon ympärivuorokautisesta hoivasta ja asumispalveluista ne laissa säädetyt perusteet puuttuvat, Nikumaa sanoo.
Lue myös: Vanhuksen kuristumiskuolema järkyttää – uskaltaako Suomessa enää vanheta?
Ilman niin sanottua itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä joudutaan juridisesti kestämättömiin tilanteisiin.
– Lainsäädäntöä on tehty monen hallituksen aikana kuin Iisakin kirkkoa, mutta hallitus toisensa jälkeen on priorisoinut muut lainvalmistelutyöt.
Ohjeet ovat tiukat
Lainsäädännön puuttuminen ei kuitenkaan Nikumaan mukaan saisi olla tekosyy sille, että rajoitustoimia käytetään ilman huolellista harkintaa, sillä ohjeita löytyy.
Rajoitustoimenpiteet on tarkoitettu ääritilanteisiin, joissa henkilön itsensä tai muiden terveys, turvallisuus tai omaisuus on vakavassa vaarassa eikä henkilö ymmärrä tilannetta. Ohjeiden mukaan kaikki mahdolliset lievemmät keinot täytyy ensin kokeilla ennen kuin rajoitustoimiin turvaudutaan.
– Myös henkilön kanssa täytyy keskustella. Jos hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan tai hän ei enää ymmärrä, täytyy keskustella omaisten kanssa.
Lue myös: Hoivakodissa asuva Marja-Liisa huolissaan kiireestä: "Eduskunnasta enemmän saisi panna pois, kun hoitajia vähentää"
Jos päädytään hetkellisesti siihen, että rajoitetaan vanhusta, häntä ei voi jättää valvomatta.
Verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin Suomessa käytetään asiantuntijoiden mukaan selvästi vähemmän rahaa vanhustenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt), Kröger kertoo. Myös työntekijöitä on asukasta kohti selvästi vähemmän.
STT pyysi haastattelua aiheesta sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolta (ps.), mutta ministerin kerrottiin olevan lomalla.