Tutkijan mukaan vanhukset ovat sekä poliittisen päätöksenteon, lainvalmistelun että palvelujen laadun prioriteettilistan häntäpäässä.
Vanhusten perusoikeuksia rikotaan tällä hetkellä räikeällä tavalla, toteaa tutkija Henna Nikumaa MTV Uutisille.
Nikumaan mukaan vaikka hoivalaitosten omavalvonnan taustalla on myös hyvä ajatus valvonnan ketteryydestä ja etukäteisestä oikeusturvasta, usein kuitenkin käytännössä omavalvonta ei ole riittävää tai toimivaa.
Nikumaa kertoo, että asiakkaiden oikeusturva toteutuu jälkikäteen, jos asiakas tai tämän omainen jaksaa asiassa toimia, tekemällä esimerkiksi muistutuksen tai kantelun, sanoo tutkija.
– Omalla pöydälläni tämä konkretisoituu usein tilanteissa, joissa on kyse lainvastaisista ja perusteettomista perusoikeuksien rajoitustoimenpiteistä, joihin ei ole ollut riittävää ohjeistusta omavalvontasuunnitelmassa, vaikka pitäisi olla.
Nikumaan mukaan hoitotyöntekijä tuntee harvoin yksikkönsä omavalvontasuunnitelman sisältöä.
– Aihe kiteytyy myös sen ympärille, että vanhuspalvelulaki ei takaa vanhuksille mitään subjektiivisia oikeuksia eikä laissa ole sääntelyä varsinaisista palveluista.
Itä-Suomen yliopistossa työskentelevän Nikumaan mukaan vanhukset ovat tällä hetkellä monessa suhteessa sekä poliittisen päätöksenteon, lainvalmistelun että palvelujen laadun prioriteettilistan häntäpäässä.
– Vanhusten perusoikeuksia rikotaan tällä hetkellä räikeällä tavalla.
Huono vitsi?
Professori Marja Jylhän mukaan valvonta on hoidettavien haavoittuvuuteen nähden aivan liian vähäistä.
– Jokaisen toimijan pitää itse tarkkailla toimintaansa ja huolehtia, että se on hyvää. Mutta luultavasti omavalvonta toimii parhaiten yksiköissä, joissa asiat ovat muutenkin hyvin. Jos asiat ovat huonosti, mahtaako siinä omavalvontavelvoite auttaa, Tampereen yliopistossa työskentelevä Jylhä pohtii.
– Ideana on myös, että hoitajien tulisi ilmoittaa huomaamistaan epäkohdista. Se taas on aika vaikeaa, moni pelkää asemansa ja työpaikkansa puolesta ja on esimerkkejä siitä, ettei pelko ole aiheeton. Pahimmillaan omavalvonta-ajatus voi olla kuin huono vitsi, toteaa professori.
Lähetä vinkki!
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.
Hoitajia oltava riittävästi
Jylhän mukaan vielä valvontaakin tärkeämpää on riittävät resurssit ja oikea hoitokulttuuri.
– Ensinnäkin hoitajia on oltava hoidettavien tarpeisiin nähden riittävästi, niin että heillä on aikaa tehdä se, mitä pitää. Tätä on vaikeutettu hoitajamitoituksen laskemisella samalla, kun hoidettavien kunto ja terveys ovat entistä huonommat ja heidän hoivantarpeensa siis suuremmat.
– Jokaisen hoitajan pitää osata katsoa asioita ikääntyneen ihmisen näkökulmasta ja ymmärtää, että heidän tehtävänsä on tukea ihmisen hyvää elämää. Tähän taas voidaan päästä vain, jos hoivan tarjoajien ja hoivayksiköiden johto on kunnossa.
Kolme korjausehdotusta
Nikumaan mielestä nyt tarvitaan kolme asiaa:
1) Tutkimustietoon perustuvia päätöksiä, jotka eivät tarpeettomasti lisää kustannuksia – kuten tällä hetkellä tapahtuu.
2) Itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen ja rajoittamisen sääntelyä ja sen riittävästi resursoitua toimeenpanoa.
3) Poliittista asennemuutosta, jossa arvostetaan ikääntyneiden palveluita yhdenvertaisesti muihin ikäryhmiin nähden.
"Kehitys pahentunut"
Vanhustenhuollon ongelmat ovat olleet pitkään tiedossa, muistuttaa Nikumaa.
– Kehitys on vain pahentunut pahentumistaan usean hallituksen aikana. Menemme yhä kauemmas hyvinvointivaltiosta. Menemme kohti mallia, jossa yhteiskunnalta saa välttämättömiä sosiaali- ja terveyspalveluja vain hyvin pieni osa väestöstä kuten kodittomat. Muiden on ostettava palvelut itse.
Tutkijan mukaan nykyinen kehitys vahvistaa väestön polarisoitumista, mitä on tapahtunut kiihtyvällä vauhdilla erityisesti viimeisten vuosien aikana.
– Millainen yhteiskunta haluamme olla? Ilmeisesti emme enää sellainen, joka pitää huolta heikommassa asemassa olevista, summaa Nikumaa.
Ministeri selvittää
Toimiiko omavalvonta riittävällä tavalla nyt vai tarvitaanko valvontaan muutoksia, ministeri Kaisa Juuso?
– Olen pyytänyt selvitystä hyvinvointialueiden omavalvonnan toimivuudesta Lupa- ja valvontavirastolta. Pureudumme asiaan lähipäivinä, Kaisa Juuso (ps.) vastaa.
Muutoin Juuso kommentoi aihetta näin.
– On selvää, että kehitystyötä edelleen tarvitaan kaikissa suhteissa.
– Ministeriössä valmistellaan parhaillaan niin sanottua IMO-opasta (itsemääräämisoikeus-opas), johon kootaan tutkitusti toimivia ja käytännössä hyväksi havaittuja toimintamalleja hyvinvointialueiden käyttöön asiakkaan itsemääräämisoikeuden tukemiseksi ja rajoitustoimien käytön vähentämiseksi. Opas valmistuu tämän vuoden aikana.
Juuson mukaan iäkkäiden palveluita ja niiden laatua turvaava lainsäädäntökokonaisuus on itse asiassa hyvin vahva.
– Palveluista ja oikeudesta niihin säädetään pääasiassa sosiaalihuoltolaissa, ja hallitus on nimenomaisesti halunnut pysyttää esimerkiksi vanhuspalvelulakiin sisältyvän erityissääntelyn palveluiden toteuttamisesta.
Ministeri kertoo, että hyvinvointialueita ohjataan vahvistamaan juuri haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien monialaisia palveluita ja niiden laadun edellytyksiä, kuten henkilöstön osaamista ja asiakasturvallisuutta.
"Asiakasta on kohdeltava niin, ettei hänen ihmisarvoaan loukata"
Juuso muistuttaa, että sosiaalihuollon asiakkaalla on laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista eli oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan, laadukkaaseen ja syrjimättömään kohteluun.
– Asiakasta on kohdeltava niin, ettei hänen ihmisarvoaan loukata, ja että hänen yksityisyyttään, vakaumustaan ja henkilökohtaista elämäntilannettaan kunnioitetaan.
Lain keskeinen periaate on asiakkaan itsemääräämisoikeus.
– Asiakkaan toivomukset ja mielipide on otettava ensisijaisesti huomioon, ja hänellä on oikeus osallistua ja vaikuttaa omien palvelujensa suunnitteluun ja toteutukseen. Häntä koskevat päätökset on tehtävä hänen etunsa mukaisesti.
Jos asiakas ei kykene osallistumaan päätöksentekoon sairauden tai muun syyn vuoksi, hänen tahtoaan on selvitettävä yhdessä laillisen edustajan tai läheisten kanssa.
– Tässä tarkoituksessa myös valvontaa on ohjattu painottamaan suunnitelmallista valvontaa näihin palveluihin sekä erityisesti laillisuusohjaamaan sitä, että palveluntuottajilla on kyky myös omavalvonnassaan estää ja korjata mahdollisia puutteita.
Jäämme odottamaan omavalvontaa koskevaa raporttia.