Moni omaishoitaja jättää lakisääteiset vapaapäivänsä käyttämättä – tässä syy

Lue myös: Omaishoitotilanteet ovat muuttuneet vaativammiksi

Hoitopaikan laatu voi epäilyttää

Mäkelän mukaan Suomessa tarvittaisiin tilapäishoitopaikkojen lisäksi paljon enemmän kotiin tuotavia vapaajärjestelyjä. Monelle hoidettavalle koti on ainoa paikka, jossa hoito käytännössä onnistuu. Myös tuttavat ja muut läheiset voisivat useammin toimia sijaisomaishoitajina, jos vain järjestelyjä kehitettäisiin enemmän siihen suuntaan.

Tampereen yliopiston yliopistonlehtori ja sosiaaligerontologian dosentti Lina Van Aerschot kertoo, että merkittävä syy vapaavuorokausien pitämättä jättämiseen on kokemus vuorohoitopaikan riittämättömästä laadusta.

– Moni kokee, että omainen joutuu siellä vain makaamaan sängyssä tai hoito ei ole muuten riittävän hyvää. Omaishoitajat usein ajattelevat, että heillä on kunniatehtävä, ja he antavat hirveästi aikaa ja vaivaa siihen, että läheisellä on kaikki hyvin ja joka päivä vaikka jotain aktiviteettia.

Van Aerschot huomauttaa, että omaishoitajilla on herkästi taipumusta hieman tarpeettomaankin venymiseen ja epäitsekkyyteen: vaikka vuorohoitopaikka ei täyttäisi kaikkia kriteerejä, se voisi ainakin joskus olla silti hyvä ratkaisu.

Van Aerschotin mukaan varsinkin muistisairaille muutaman päivän ajaksi hoitopaikkaan siirtyminen saattaa kuitenkin aiheuttaa niin suurta sekavuutta, että palautuminen kotona voi viedä useita päiviä.

– Koko ruljanssi voi olla niin työläs, että vapaat jäävät siksi pitämättä.

Omaishoitotilanteet ovat muuttuneet vaativammiksi

Taukojen saaminen omaishoitotyöstä olisi todella tärkeää omaishoitajan jaksamisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Jos taukoja ei saa pidettyä, uupumuksen riski kasvaa, jolloin omaishoitaja saattaa sairastua itsekin, huomauttaa Matti Mäkelä.

Hän sanoo, että omaishoitotilanteet ovat muuttuneet entistä vaativammiksi ja moni hoitaa omaistaan ympärivuorokautisesti.

Mäkelän mukaan noin 60 prosenttia Suomen sopimusomaishoitotilanteista on sellaisia, joissa omaishoitajana toimii puoliso. Noin 15 prosenttia hoitaa omaa vanhempaansa ja noin 20 prosenttia lastaan.

Suurin yksittäinen syy sopimusomaishoidolle on hoidettavan muistisairaudesta johtuva toimintakyvyn heikentyminen, ja tämä syy on yleistynyt entisestään. Myös lapsiperheiden osuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

– Lapsiperheet ovat tulleet tietoisemmiksi oikeuksistaan, ja ehkä heillä on myös matalampi kynnys hakeutua tuen piiriin kuin ikäihmisillä. Lisäksi vammaisille henkilöille tarkoitetuista laitospaikoista on jo pitkään pyritty eroon, ja nykyinen vammaispalvelulakikin edellyttää, ettei lapsia enää sijoiteta laitoksiin.

Suurin osa omaishoitajista on yli 65-vuotiaita eläkeläisiä, joille omaishoidosta on muodostunut ikään kuin uusi työ. Työikäisistä sopimusomaishoitajista ylivoimaisesti suurin osa toimii omaishoitajana työnsä rinnalla.

Noin 70 prosenttia sopimusomaishoitajista on naisia.

– Mitä vanhempia ikäluokkia katsotaan, sitä enemmän tasoittuu tämä nais-miesnäkökulma, ja vanhimmassa 90–99-vuotiaiden ikäluokassa miehiä on jo enemmistö omaishoitajista, Mäkelä toteaa.

Lina Van Aerschot kertoo, että hoivavastuu omista vanhemmista jää tyypillisimmin aikuisille tyttärille. Naiset myös kantavat useammin vastuun henkilökohtaisesta hoivasta, kuten peseytymisestä ja pukeutumisesta, kun taas miehet huolehtivat useammin esimerkiksi kuljetuksista ja asioinnista.