Ahdistus, hätä, pelko. Kaikki tunteita, jotka välittyvät kiusaamisväkivaltaa sekä koulussa että somessa kokeneiden nuorten kertomuksista. Kaksi kiusattua kertoo, millaista on, kun koko peruskoulu kuluu kiusaamisen vastaiseen taisteluun.
Senkin yön Emmi, 17, muistaa hyvin. Hän oli mökillä perheensä kanssa ja havahtui yöllä hereille. Puhelimeen alkoi tulla viestejä jatkuvalla syötöllä.
Kello oli melkein kaksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Viesteissä tuttu kiusaajaporukka kehotti Emmiä tappamaan itsensä.
– Heillä ei ollut porukalla parempaa tekemistä viikonloppuna kuin miettiä minua spämmiviestein, Emmi sanoo.
Vuosia jatkuneen kiusaamisväkivallan vuoksi Emmi kärsii pahasta sosiaalisesta ahdistuneisuudesta yhä, eikä pysty käymään lukiota muiden ikäistensä tavoin.
Riikka Kyllösen kiusaaminen vei 14-vuotiaana pakkohoitoon nuorisopsykiatrian osastolle, koska aikuiset hänen ympärillään pelkäsivät, että hän tappaa itsensä masennuksen vuoksi.
Tällaista on kiusaamisväkivalta Suomessa.
Lue myös:
Nettikiusaaminen ajoi australialaisäidin teinipojan itsemurhaan
Niskaan tuikattiin palava paperinpala
Riikka oli iloinen ja liikkuvainen lapsi ja harrasti jalkapalloa. Hän kuvailee lapsuuttaan normaaliksi.
Ensimmäisellä luokalla kiusaaminen lähti viattomasti liikkeelle omenoiden syömisestä koulussa.
Koulukaveri sanoi ääneen muiden kuullen: "Riikka, sun on kiva syödä noita omenoita, kun sulla on tuollaiset hampaat."
Sen jälkeen myös muut lapset alkoivat kiinnittää huomiota Riikan hampaisiin. Vähitellen kiusaaminen lisääntyi, kun koulussa muodostui porukka, joka toistuvasti naureskeli Riikalle.
Ala-asteen alussa Riikka kuuli olevansa muun muassa tyhmä ja ällöttävä. Myöhemmin haukkumasanoihin tulivat mukaan "huora" ja "lesbo".
Riikka Kyllönen kertoo vuosia kestäneestä rajusta kiusaamisesta.
Ala-asteen loppupuolella lapsien sanavarasto oli saanut uusia vivahteita.
– He huutelivat, että "jos oisin sä, tappaisin itteni!" tai "hyi vittu, tapa ittes!", nyt 27-vuotias Riikka muistelee.
Koulussa Riikka jätettiin ulkopuolelle muiden leikeistä. Käytävillä häntä kampitettiin.
Eräänä päivänä Riikan kimppuun käytiin kotimatkalla alikulkusillan alla. Häneltä revittiin reppu selästä ja kirjat kaadettiin kuralätäkköön. Niskaan tuikattiin palava paperinpala.
Isommat lapset retuuttivat Riikkaa ja kävivät häneen fyysisesti käsiksi.
Lasten ja nuorten välinen kiusaamisväkivalta saa netissä entistä raaempia muotoja. Juttu jatkuu videon alla.
23:51Haastattelussa Goodwin Society ry:n toiminnanjohtaja Riina Law, Pelastakaa lapset -järjestön asiantuntija Mikko Ahtila ja rajua kiusaamista kokenut Riikka Kyllönen.
"Mukana olisi pitänyt olla järeämpiä keinoja"
Riikan koulussa opettajat tiesivät, mitä tapahtui, mutta kiusaamista ei saatu kitkettyä pois.
Riikka viestitteli opettajille vanhempiensa kanssa Wilmassa, ja sen myötä kiusaamiseen saattoi tulla tauko, mutta silti se aina jatkui.
Kiva koulu -toimenpiteet eivät auttaneet.
– Minua turhautti tosi paljon, ettei mikään muuttunut. Kiusaaminen ei lakannut. Olen siinä uskossa, että aikuiset yrittivät auttaa, mutta mukana olisi pitänyt olla järeämpiä keinoja, kuten lastensuojelua. Olisi pitänyt selvittää sitä, mistä kiusaajilla kumpuaa se tarve kiusata.
Riikka pyysi kiusaajia lopettamaan, mutta enimmäkseen hän oli vain hiljaa ja pyrki poistumaan tilanteista.
Riikan vanhemmat tekivät kaikkensa, jotta kiusaaminen loppuisi.
– Mutta hekin olivat aika kädettömiä siinä tilanteessa, koska kiusaaminen tapahtui koululla, ja he olivat töissä.
"Kiva koulu -konsepti oli ihan vitsi"
17-vuotiaan Emmin tarina on hyvin samankaltainen kuin Riikan. Hänen kiusaamisen juuret ovat esikoulussa asti. Kiusaaminen alkoi nimittelyllä, naureskelulla ja eristämällä hänet kaikista muista. Vähitellen mukaan tuli perättömien huhujen levittely.
Myös Emmin tapauksessa asiaan yritettiin puuttua kertomalla kiusaamisesta opettajille ja ottamalla kiusaajia puhutteluun, mutta mikään ei auttanut.
– Kiva koulu -konsepti oli ihan vitsi. Puhuttelu kesti 30 sekuntia, minkä jälkeen kiusaajat tulivat virnuillen ulos.
Pahinta Emmin mielestä oli, että opettajilla oli suosikkeja luokassa ja kiusaamista tapahtui myös opettajien taholta.
– Se oli ihan onnetonta, Laura, Emmin äiti, sanoo.
Kun Emmistä kuvattiin video, jolle kaikki nauroivat, opettaja sanoi, "ettei voida olettaa, että ne hänelle nauravat".
Alkoi ajojahti, jossa koko koulu tuntui olevan Emmiä vastaan.
Pahinta on, ettei se ole vieläkään päättynyt.
Emmin ja Lauran nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi, mutta heidän henkilöllisyytensä on toimittajan tiedossa.
"Se oli murtanut minut täysin"
Kun kiusaamista oli jatkunut tarpeeksi kauan, kaikki satuttavat sanat, joita Riikka oli kuunnellut vuosien ajan, olivat jääneet hänen päähänsä soimaan.
– Kun ihmiselle tarpeeksi toistetaan samoja asioita, niistä tulee totta. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että ei minua kiusata, vaan tällainen minä vain olen. Se oli murtanut minut täysin. Se määritti koko identiteettini.
Ala-asteen loppuun mennessä kiusaaminen oli aiheuttanut Riikalle pahoja ahdistus- ja masennusoireita.
– Silloin minulla on ollut ensimmäistä kertaa itsetuhoisia ajatuksia. Mietin, että pitäisikö minun vain kuolla pois, kun on näin paha olla. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kun mikään ei auttanut.
Riikka tunsi olonsa arvottomaksi ja toivottomaksi. Hänellä oli vaikeuksia jaksaa käydä harrastuksissa, ja sänky alkoi vetää puoleensa.
Kiusaaminen voi murtaa koko identiteetin. Kuvituskuva.Shutterstock
Myös Riikan koulunkäynti kärsi kiusaamisesta.
– Kun kokee, ettei ole turvassa luokassa, miten minun aivojeni pitäisi pystyä oppimaan uusia asioita, jos ne ovat jossain taistele tai pakene -tilassa?
– Jos koko ajan pitää olla varuillaan siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, siinä on tosi vaikea oppia mitään.
Kun yläaste alkoi, pahimmat kiusaajat eivät enää tulleet samaan luokalle Riikan kanssa.
Kiusaamisen vuoksi puhjennut masennus oireili yläasteella, ja 14-vuotiaana Riikka sai pakkohoitolähetteen nuorisopsykiatrian osastolle.
– Tilanne oli niin paha, että pelättiin, että tapan itseni.
Aikuiset olivat huolissaan Riikasta, koska hän oli tuonut esille erilaisin termein pahaa oloaan.
– Olin sanonut heille, että minulla on niin paha olla, että haluaisin vain kuolla. Itsetuntoni oli niin huono, ettei minulla ollut itsetuntoa. Inhosin itseäni.
Seuraavat kuukaudet Riikka vietti nuorisopsykiatrian osastolla ja kävi samalla koulua. Sairaalakoulussa häntä ei kiusattu, ja asiat menivät parempaan päin.
– Oloni oli kuitenkin niin äärimmäisen paha, että hoito oli enemmänkin tulipalojen sammuttelua.
Poliisiin yhteys
Myös Emmin kiusaaminen paheni yläkoulussa. Se myös siirtyi pikkuhiljaa verkkoon ja someen. Samalla Emminkin voimat alkoivat ehtyä.
Täysin ventovieraat tuijottelivat Emmiä ja ottivat hänestä salakuvia, joita he lähettivät somealustojen ryhmiin.
– Ison ryhmän pointti oli se, että minusta otettiin aina kuva, jos joku näkee minut.
Emmin luokkalaiset loivat feikkikäyttäjiä, jotka kommentoivat tekaistuilla nimillä Emmin sosiaalisen median tileillä olevia kuvia.
– "Hyi, läski ja ruma" ja "hyi vittu, miten likainen ämmä, oksettavaa" -tyyliin.
Poliisi voisi Lauran mukaan kaivaa taustoja, mutta koska kyse ei ole mistään vakavammasta, he eivät voi selvittää asiaa.
– Tiktok ei voi tehdä mitään, eikä kiusaajille tule mitään seuraamusta teoista, joten mikä estää heitä tekemästä tätä lisää? Emmi miettii.
Miten poliisi puuttuu nettikiusaamiseen Suomessa? Juttu jatkuu videon alla.
9:09Kuinka vakava rikos nettiuhkailu on? Haastattelussa Helsingin poliisin komisario Simo Kauppinen.
Anonyymien kommenttien antajien henkilöllisyyttä ei myöskään pystytä todentamaan.
– Nuoret tietävät, miten verkossa kannattaa toimia, etteivät he jää kiinni. Se on systemaattista.
– Systeemi on mätä, verkkoon voi luoda mitä vain, eikä siitä jää kiinni. Netissä voi tehdä rikoksia, ja sinut voidaan lavastaa seksuaalirikolliseksi, eikä siitä jää kiinni.
Emmi päätti poistaa kaikki sometilinsä. Kiusaajat olivat saaneet aikaan sen, että Emmi oli eristetty muista nyt myös somessa.
Tämän seurauksena hänen tilanteensa paheni entisestään. Hän tuli itkien koulusta kotiin.
– Hän oli täysin romuna, pelkäsin jo pahinta, Laura sanoo.
Kiusaajat ottivat Emmin kohteeksi myös puhelimen avulla. Kuvituskuva.Shutterstock
Kiusaajat olivat keksineet nyt myös uuden kiusaamisen muodon: he lähettivät Emmille ääniviestejä ja soittivat pilapuheluita.
Yhden kuukauden aikana Emmi saattoi saada yhteensä 50 pilapuhelua salaisista no caller ID -numeroista. Puheluita saattoi tulla neljäkin päivässä.
– Se rupesi olemaan kotirauhan häirintää. Se oli piinaavaa.
Emmi pelkäsi jatkuvasti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Samaan aikaan häntä piinattiin koulussa kuvaamalla ja heittelemällä kumilenkkejä niskaan oppitunnin alusta loppuun.
Oma huone oli ainoa turvallinen paikka
Kiusaamisen seurauksena Emmi ei enää pystynyt keskittymään koulunkäyntiin ja aina kiitettävän oppilaan arvosanat notkahtivat alas.
Lääkäri suositteli Emmille lyhennettyjä päiviä.
– En jaksanut enää yrittää.
Kiusaaminen oli siinä pisteessä, ettei Emmi enää uskaltanut lähteä kotoaan ja huoneestaan ulos. Mitään ei koskaan rikottu, mutta yöllä kiusaajat kävivät kuvaamassa Emmin taloa.
– He uhkailivat odottavansa puskassa. He sanoivat tietävänsä, mikä minun ikkunani on. Että he voivat tappaa minut yöllä.
– He saivat aikaan sen, mitä halusivat, eli että pelkään niin paljon, etten uskalla mennä minnekään.
Nuorisopsykiatrian osastolla ollut Riikka sai jaksosta eväitä eteenpäin, ja hän pääsi takaisin omaan kouluun ja valmistui peruskoulusta ajallaan.
Riikka aloitti lukion innolla, vaikka vaikea-asteinen masennus varjosti koulunkäyntiä ja hänen elämäänsä.
Masennuksen vuoksi kävikin nopeasti ilmi, ettei Riikalla ollut toimintakykyä käydä lukiota, ja hän oli jatkuvasti sairauslomalla.
Riikka ei pystynyt käymään koulua. Kuvituskuva.Shutterstock
Sairauslomansa aikana Riikka vietti runsaasti aikaa Facebookissa, ja etenkin eräässä tietyssä ryhmässä, jossa hän toimi myös ylläpitäjänä.
Ryhmässä oli paljon nuoria ja se oli tärkeä paikka Riikalle. Ryhmässä hän pystyi puhumaan masennuksestaan, jonka kiusaaminen oli aiheuttanut.
– Netti on kuitenkin petollinen paikka, ja jouduin ylläpitäjänä poistamaan ihmisiä ryhmästä, minkä vuoksi sain vihat niskaani.
Tämän jälkeen ryhmästä poistetut henkilöt alkoivat tehdä Riikasta julkaisuja toiseen Facebook-ryhmään.
Siitä lähti lumipalloefekti, ja yhtäkkiä ventovieraat ihmiset kirjoittelivat haukkumiskommentteja Riikan ulkonäöstä tai siitä, miten ääliö hän on.
Kommentteja tuli satoja.
– Koitin vain kestää kiusaamista ja olla piittaamatta siitä. Jollain sairaalla tavalla olin tottunut siihen, koska minua oli aikaisemminkin kiusattu niin paljon.
"Minulla on hätä, ja aikuisetkin hylkäävät"
Kiusaaminen levisi netistä Riikan lukioon, ja yhtäkkiä Riikan kurssilaiset ottivat hänestä salakuvia koulumatkalla ja alkoivat syrjiä häntä.
Kuvia ladattiin Facebook-ryhmiin, joissa Riikkaa haukuttiin.
– Tuntui aika uskomattomalta, että istuin kemian kurssilla ja vierustoveri kirjoitti minusta nettiin.
Kun Riikka kertoi kiusaamisesta koulussaan, koulun rehtori otti linjan, ettei nettikiusaaminen ole koulun aluetta, eikä koulu puutu siihen.
– Se tuntui musertavalta. Tuntui, ettei kukaan auta. Minulla oli niin paha olla, ja minulla on hätä, ja aikuisetkin hylkäävät.
Koulu ei psytynyt takaamaan Emmille turvallista ympäristöä. Kuvituskuva.Shutterstock
Myös Lauran ja Emmin mukaan Emmin koulu oli täysin avuton kiusaamisen kanssa.
Laura ilmoitti koululle, että Emmi jää kotiin, koska koulu ei pystynyt takaamaan hänelle turvallista ympäristöä.
– Soitin myös alueen johtavalle rehtorille, joka ei ollut kuullutkaan koko asiasta. Minusta oli aika outoa, ettei vuosia jatkunut tilanne ollut lainkaan johtavan rehtorin tiedossa.
Emmistä puolestaan tuntui siltä, että koko maailma on häntä vastaan.
– Aikuisten pitäisi olla niitä, joille voi kertoa. En missään vaiheessa kokenut tulleeni kuulluksi.
"Opettajat möläyttivät sen, mistä sovittiin, ettei sanota sanaakaan"
Emmi opiskeli lopulta monta kuukautta kotona, eikä palannut enää vanhaan kouluun.
– En halunnut olla kaikessa huono. Vaikka minulla ei ollut kavereita, päätin, että olisin kiusaajia parempi koulussa.
Ärsyttävintä Emmistä kuitenkin oli, ettei kiusaajia saatu pois koulusta.
– Kävi klassisesti niin, että se oli kiusattu, joka lähti.
Kiusaaminen ei myöskään loppunut, vaikka Emmi siirtyi toiseen kouluun.
Kiusaaminen jättää kauaskantoiset jäljet. Juttu jatkuu videon alla.
10:33Sofia Laitisen tilanteessa kiusaaminen alkoi yläasteella. Se jätti pitkäaikaiset jäljet Laitisen elämään. Laitisen lisäksi haastattelussa Vamos Tampereen valmentaja Ville Mäkelä.
Siihen vaikutti osaltaan se, etteivät vanhan koulun opettajat kyenneet suojelemaan Emmiä, vaan he kertoivat muille oppilaille, mihin kouluun Emmi on siirtynyt.
– Opettajat möläyttivät sen, mistä sovittiin, ettei sanota sanaakaan. Kaikki vanhat jutut levisivät taas.
Uudessa koulussa Emmi alkoi saada viestejä, joissa sanottiin, että "hänen pitäisi tappaa itsensä, eikä kukaan välitä hänestä ja että se olisi parempi kaikille".
Nettikiusaaminen on Riikan mukaan koulukiusaamiseen nähden erilaista, koska se seuraa joka paikkaan, eikä kiusaaminen jää kouluun.
– Se voi tulla puhelimen kautta ihan milloin vain viestinä tai julkaisuna. Kiusaaminen leviää todella laajalle, mikä voi aiheuttaa sen, että kiusaajia on ihan järjetön määrä yhtäkkiä.
Riikka ei usko, että moni netissä kiusaava ymmärtää kiusaavansa.
– Mutta on se silti uskomatonta nähdä minusta haukkumiskommentteja, joissa on 68 tykkäystä.
Nettikiusaaminen seuraa joka paikkaan. Kuvituskuva.Copyright (c) 2017 Antonio Guillem/Shutterstock. No use without permission.
Kerran Riikka näki julkaisun, jossa oli hänen kasvokuvansa, ja yli tuhat reaktiota ja satoja kommentteja, joissa kaikki haukkuivat häntä kilpaa.
– Se tuntui ihan järkyttävältä, siltä, ettei minulla ole ihmisarvoa. Siitäkin he heittivät läppää, ja sanoivat, ettei majavilla ole ihmisoikeuksia.
Riikka epäilee, etteivät useimmat vanhemmat tiedä, että heidän lapsensa kiusaavat muita netissä.
– Hehän haluavat salata sen vanhemmiltaan. Netissä on helppo salata käytöstä.
17-vuotiaana Riikka alkoi miettiä, ettei jatkuva vainoaminen ja haukkuminen käy päinsä.
– Mietin, että mitä jos tekisin rikosilmoituksen. Keräsin materiaalia kasaan ja tein rikosilmoituksen, kun täytin 18 vuotta, ettei siitä tullut itselleni lastensuojelua.
Yhden kiusaajan kanssa tilanne eteni poliisitutkintaan ja oikeuteen asti.
Oikeudenkäynti meni hyvin, ja Riikan kiusaaja tuomittiin kunnianloukkauksesta.
