Tuore kanadalaistutkimus vihjaa, että runsas D-vitamiinin saanti ei vahvista luita – päinvastoin.
Calgaryn yliopiston tutkijat huomasivat the Journal of the American Medical Association -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että suositukset ylittävästä D-vitamiinin saannista ei ole hyötyä luustolle. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat jopa vaarantaa luuston terveyden.
Kanadalaiset terveyssuositukset suosittelevat 15 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin alle 70-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa yli 70-vuotiaille. Suomessa terveille aikuisille on pitkään suositettu 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin, mutta määrää on pidetty liian alhaisena auringottomina talvikuukausina.
Turvallisena D-vitamiinin vuorokausiannoksena pidetään noin 100 mikrogrammaa päivässä.
Sopivasta D-vitamiinin saannista kuitenkin kiistellään paljon. Vuoden alussa ilmestyneen suomalaisväitöksen mukaan D-vitamiinin tarve on jokaisella ihmisellä yksilöllinen.
Millainen D-vitamiiniannos on sopiva?
Kesällä auringon UV-säteily tuottaa noin 15 minuutin kokovartaloaltistuksella vaaleaihoisilla jopa 250 mikrogrammaa D-vitamiinia, kertoo Terveyskirjasto. Pimeinä talvikuukausina ihminen tarvitsee kuitenkin D-vitamiinilisää.
Mutta millainen määrä D-vitamiinilisää on sopivasti? Kanadalaistutkijat lähtivät selvittämään asiaa tutkimalla 311 kanadalaista kolmen vuoden ajan.
Osallistujat olivat iältään 55–70-vuotiaita. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka paljon D-vitamiinia he saivat. Ensimmäisen ryhmän D-vitamiinin vuorokausiannos oli 10 mikrogrammaa, toisen ryhmän 100 mikrogrammaa ja kolmannen ryhmän 250 mikrogrammaa.
Osallistujien luuston tiheyttä ja voimaa mitattiin uudella tietokonekerroskuvausmetodilla neljästi tutkimuksen aikana. D-vitamiini- ja kalsiumtasoja mitattiin verinäytteistä, jotka kerättiin osallistujilta tutkimuksen aikana kahdeksan kertaa. Virtsanäytteet kerättiin kerran vuodessa.
”Suuret annokset D-vitamiinia eivät ole hyödyllisiä luustolle”
Luun tiheys näytti kolmen vuoden aikana heikentyvän eniten niillä osallistujilla, jotka saivat eniten D-vitamiinia. Heillä luun tiheys väheni tilastollisesti merkittävästi, 3,6 prosentilla. Vähiten D-vitamiinia saaneilla luun tiheys puolestaan väheni 1,4 prosentilla.
Suosituksia suurempi D-vitamiinin saanti ei siis ollut yhteydessä luuston vahvenemiseen. Luuston heikentymisen määrä ei kuitenkaan riittänyt murtumien riskin kasvamiseen kolmen vuoden aikana. Tulokset viittaavat siihen, että D-vitamiinin saantisuositukset ovat riittävällä tasolla.
Lisäksi tutkijat huomasivat, että suuret, 100 ja 250 mikrogramman, päivittäiset annokset D-vitamiinia olivat yhteydessä todennäköisempään hyperkalsemian riskiin. Hyperkalsemialla tarkoitetaan kalsiumin liiallista määrää veressä. Hyperkalsemia voi aiheuttaa väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja, keskittymiskyvyn puutetta ja sekavuutta, listaa Terveyskirjasto. Lisäksi hyperkalsemiaan liittyy suurentunut vaara munuaiskivien muodostumiseen ja munuaisten vajaatoimintaan.
– Tästä tutkimuksesta näemme, että suuret annokset D-vitamiinia eivät ole hyödyllisiä luustolle, tutkimusta tehnyt osteoporoositutkija Emma Billington sanoo yliopiston tiedotteessa.
Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan vahvistamaan löydöstä, jonka mukaan runsas D-vitamiinin saanti jopa heikentää luuston kuntoa.
LUE MYÖS: Ravintolisillä voi olla haitallisia sivuvaikutuksia – näissä tapauksissa käyttöä kannattaa harkita tarkkaan
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.
Lähteet: University of Calgary, Study Finds, JAMA, Terveyskirjasto 1 & 2