Huumoritutkijan mukaan kaikesta voi vitsailla, mutta aina ei kannata

Huumorin hämärät rajat: Mille uskaltaa nauraa? 11:40
Jarno Hietalahti vieraili Ivan Puopolon haastattelussa Huomenta Suomessa

Saako kaikelle nauraa?

Yliopistotutkija ja -opettaja, tutkijatohtori Jarno Hietalahti vieraili Huomenta Suomessa toimittaja Ivan Puopolon vieraana. Hietalahti tutkii huumoria, ja Puopolo tiedustelikin tutkijalta, mille kaikelle saa nauraa.

Tutkijan vastaus oli yksiselitteinen.

– Filosofina olen sitä mieltä, että teknisesti ei ole mitään aihetta, mistä ei voi vitsailla, mutta se ei tarkoita, että kaikki vitsailu kaikesta kaikissa paikoissa on suotavaa ja hyväksyttävää, Hietalahti täsmentää. 

Katso koko keskustelu yllä olevalta videolta!

Poliitikko on arvojohtaja

Poliitikkoja on kuitenkin joutunut eroamaan huumoriksi väitettyjen kirjoittelujensa takia. Esimerkiksi perussuomalaisten Wilhelm Junnila erosi elinkeinoministerin tehtävästä vanhojen natsivitsien seurauksena.

Voiko kaikki olla vitsiä?

Voiko mitä tahansa sanoa ja kuitata sen sitten huumoriksi? Hietalahden mukaan poliitikot ovat eri viivalla kuin tavan kansalaiset, myös huumoriasioissa.

– Poliitikot ovat arvojohtajia. Maailmallakin on nähty, että harkitsematon twiitti voi levitä ja on päädytty eroamaan töistä.

Kadunmiehellekin voi tulla tutkijan mukaan koitua seurauksia ajattelemattomasta vitsistä, mutta valtaosan ei tarvitse pelätä työpaikkansa puolesta.

Mautonta ja sopimatonta

Hyvän maun alue on julkisesti pienempi kuin yksityisesti, ja se on tutkijankin mukaan mielenkiintoinen fakta.

– Nykypäivänä julkisen ja yksityisyyden raja on hämärtynyt. Tämä asettaa huumorintutkijoille kiinnostavia näkökantoja. 

Jos vitsailee natsi-Saksan asioilla, kannattaa tutkijan mukaan tarkastella sitäkin vitsiä kokonaisuuden kannalta.

Ja vaikka vitsi ensi alkuun naurattaisikin, saattaa myöhemmin tajuta, että nauru oli sopimatonta.

– Mustan huumorin  tunnusmerkki on sanoa ääneen sitä, mitä ei saa sanoa. Koetellaan moraalin rajoja ja joskus se avartaa ja joskus saa aikaan lisää sortoa, Hietalahti vertaa.

Hietalahden mukaan natsivitseille nauraminen ei tarkoita, että kannattaisi niitä ihmisyyden vastaisia toimia, joita natsi-Saksassa tehtiin.

– Musta huumori perustuu ajatukseen, että nauretaan asialle, mille ei saisi nauraa. Missä vakavuus on suurin, siellä räjähtävä nauru on liepeillä aina, Hietalahti kertoo.

Hänen mukaansa yksittäisestä naurunpurskahduksesta on turha tuntea syyllisyyttä.

– Huumorin huvittavuudessa on olennaisesti kyse yllättävistä vertauksista, ne saattavat huvittaa, vaikkei sitä sen kummemmin ajattele. 

Jos jokin paheksuttu vitsi naurattaa, tulisi tutkijan mukaan käynnistää keskustelu.

– Mikä tässä huvitti ja mille me naurettiin, se on tämä vastavuoroisen keskustelun ihanne.

– Humanistina sitä toivoo, että ymmärretään toisiamme, mutta se on etäinen haave, Hietalahti hymähtää.

Hänen mukaansa suomalaiset eivät ole kovin leikkisää kansaa, joten on ymmärrettävää, että nyt pinnalla olevasta woke-ilmiöstä ei haluta heittää vitsiä, että kukaan ei loukkaannu.

Woke-ilmiössä on kyse heräämisestä yhteiskunnallisten epäkohtien havaitsemiseksi, ja Ivan Puopolon mukaan se vaatii, ettei epäkohdan kanssa vitsailla.

Huumori erottaa ja yhdistää

Huumorintaju voi olla myös erotteleva tekijä, jos ei naureta samalla puolella, tai jos koetaan että nauru on pilkkaavaa.

– Tietyt aiheet ovat aika ajoin pinnalla. Some kiihdyttää keskustelua  ja tuo maantieteellisesti etäällä olevat ihmiset lähelle toisiaan. Keskustelu käy isoilla kierroksilla.

– Itse näen arvokkaana keskustelun, että yritetään paikantaa huumorin sopivuuden rajoja.

Hietalahti ottaa esimerkiksi muinaisten hovinarrien kohtalon. Huumori on ennen muinoin ollut jopa hengenvaarallista.

– Nauru loppui lyhyeen, jos jouduit hallitsijan epäsuosioon. 

 

Lue myös:

    Uusimmat