Tutkijat ovat analysoineet ensimmäistä kertaa, millä tavoin vihapuheesta keskustellaan sosiaalisessa mediassa. Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistutkimuksessa analysoitiin lähes 300 000 tuhatta suomalaista keskustelupalstaviestiä, jotka käsittelivät vihapuhetta.
Sosiaalisen median keskustelukulttuuri vaikuttaa turhauttavan Helsingin kauppakeskus Triplassa päiväänsä viettäviä.
– Seuraan Facebookista pääasiassa ystävien kommentteja ja pyrin välttämään tällaisia sivuja, joiden tiedän sisältävän vihapuhetta, helsinkiläinen Kristiina Satola sanoo.
Helsinkiläisen Viktor Rannasmaan mielestä sosiaalisen median keskusteluiden sävy voi olla aiheen mukaan varsin puolueellista ja aggressiivista.
– Ruoka-aiheesta oli keskustelua ja sanoin olevani vegaani. Sitten minua kutsuttiin muslimiksi, kommunistiksi ja taisi olla juutalaiseksi samassa tilanteessa. Ei se ehkä varsinaisesti vihapuhetta ollut, ennemmin outo syyte.
Hänestä tällainen kommentti vastaa koko keskustelun sivuuttamista.
– Ei ole mitään järkeä keskustella aiheesta, jos toinen osapuoli ei suostu keskustelemaan siitä. Tiettyjä keskusteluja ei vain kannata käydä netissä. Se on oma hyväksymäni asia.
Raahelainen Amanda Mäkynen kertoo seuraavansa aktiivisesti sosiaalisen median keskusteluita, vaikka siitä tulisikin paha mieli.
– Se aiheuttaa tietynlaista maailmantuskaa. Ihmiset ovat hirveän ilkeitä toisilleen ja toivon, että näkisin siellä enemmän empaattista keskustelua.
Lue lisää: Suomalaisnuoret löysivät porsaanreiän Tiktokista – levittävät solvauksia ja vihapuhetta
Keskustelua eniten lainsäädännöstä ja vihapuheen määrittelemisestä
Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen tutkijat selvittivät ensimmäistä kertaa, kuinka vihapuheesta keskustellaan. Vihapuhetta tarkasteltiin metatasolla eli tekstiä tulkitsevalla tasolla.
Tarkoituksena oli selvittää, kuinka vihapuheesta keskustellaan – ei sitä, millaista vihapuhe on.
Tutkijat analysoivat suomenkielisiltä keskustelufoorumeilta vajaat 290 000 viestiä vuosien 2015–2022 välisenä aikana. Koneellisen aihemallinnuksen ja tutkijoiden luennan avulla vihapuheet luokiteltiin kymmeneen eri aihepiiriin.
Eniten keskustelua käytiin vihapuhetta koskevan lainsäädännön, vihapuheen määritelmän ja vihapuheeseen puuttumisen teemoista.
Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuksen professori Kaarina Nikusen mukaan vihapuheen määritelmää pyrittiin esimerkiksi hämärtämään tahallaan.
– Tämä on aika tyypillistä niin kutsutussa totuudenjälkeisessä ajassa eli pyritään haastamaan tiedon ja totuuden lähteitä.
Hänestä vihapuheelle on kuitenkin varsin selkeitä määritelmiä.
– Vihapuheena pidetään puhetta tai ilmaisuja, joilla lietsotaan vihaa tiettyjä yksittäisiä henkilöitä tai kansanryhmiä kohtaan.
Nikunen sanoo, että keskusteluissa oli myös asiallista argumentointia.
– Mutta oli myös paljon kaikenlaista aina ironiasta aggressiiviseen puhetyyliin. Keskusteluissa saatettiin viitata vihapuheen hillitsemiseen ulinana tai lässytyksenä. Kyllä se oli aika selkeää, kuinka siihen suhtauduttiin.
Yleisin keskustelualusta oli kaikissa aihepiireissä silloinen Twitter eli nykyinen X. Keskustelua käytiin myös Facebookissa sekä Suomi24-, vauva.fi- ja Hommaforum-keskustelusivustoilla.
Lue myös: Some tekee torimyyjistä "Jussin enkeleitä" – kesätyöläinen voi päätyä yrityksen keulakuvaksi
Keskusteluissa käytettiin vihapuheen keinoja
Esimerkiksi lainsäädännöstä puhuttaessa vihapuheeseen puuttumista pidettiin usein resurssien tuhlaamisena, joka sitoo virkavaltaa pois niin sanotuista oikeista rikoksista.
Keskusteluissa haluttiin kiistää vihapuheen vahingollisuutta ja oikeutettiin sitä vetoamalla sananvapauteen.
– Keskustelussa tahot, jotka vähättelivät vihapuhetta, nousivat kaikista vahvimmin esille.
Vihapuheen käsitettä pidettiin myös vähemmistöjä suojelevana työkaluna, jonka avulla epämiellyttävät mielipiteet voidaan leimata vihapuheeksi.
Todelliset vihapuheen uhrit jäivät keskusteluissa huomattavaan alakynteen.
– Se volyymi, kuinka vahvasti tämä vähättelevä näkökulma dominoi keskusteluja, oli jossain määrin yllättävää, Nikunen sanoo.
Aihetta koskevissa keskusteluissa oli samoja sävyjä kuin itse vihapuheessa. Sillä pyritään usein vaientamaan ihmisiä.
– Siellä oli aggressiota ja pilkkaa myös tiettyjä vähemmistöjä kohtaan, jotka nähdään usein vihapuheen kohteina.
Vastuu vihapuheen kitkemisestä on kaikilla
Nikusen mukaan keskeisimmät työkalut taistelussa vihapuhetta vastaan ovat vihapuheen moderointiin ja asenteisiin liittyvät toimet.
– Tiedämme tutkimuksestamme, että vaikka monet alustat periaatteessa kieltävät vihapuheen tai rasistisen sisällön, silti nämä sisällöt ovat helposti löydettävissä.
Lue lisää: Instagramiin ja Facebookiin "dramaattinen" uudistus
Vastuu nettikeskustelujen tasosta on ennen kaikkea osallistujilla.
– Täytyy muistaa, että sosiaalinen media ei ikinä ole demograafisesti edustava otos kansasta, vaan siellä ovat esillä ne, jotka ovat kaikkein aktiivisempia ja äänekkäimpiä, Nikunen toteaa.
Omia sanojaan tulisi harkita tarkemmin.
– Käyttäkää perusjärkeä, se kaikki tulee jäämään sinne tavalla tai toisella, Rannasmaa vinkkaa.