Ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen sai alkusysäyksen kirjalleen parin vuoden takaisesta rasismikohusta. Hänen mielestään rumaksi mennyt somekeskustelu kaipaisi Suomessa unilukkaria viheltämään peli poikki.
"Vihamielisyys synnyttää lisää vihamielisyyttä, poterot syvenevät ja lopputuloksena häämöttää yhteiskunnallisen keskustelun myrkytetty kaivo."
Näin kirjoittaa Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen uuden Likainen somesota (Otava) -kirjansa alkusivuilla. Kirjaa varten hän laskee viettäneensä ainakin tuhat tuntia tutkimalla sosiaalisen median keskusteluja, tai likaviemäriä, kuten hän asian ilmaisee. Osa kirjaan haastatelluista oli myös näyttänyt hänelle saamiaan tappo- ja raiskausuhkauksia.
– Se on ahdistavaa, stressaavaa, hämmentävää ja masentavaa. On hurjaa, mitä ihmiset nykyään sanovat. Täytyy vain toivoa, että se on rajautunut someen, että yhteiskuntamme ei ole yhtä tulehtuneessa tilassa kuin miltä sosiaalisen median perusteella näyttää. Sellaista ruokotonta myrkkyä. Se on ehdottomasti järkyttävää, Mykkänen toteaa MTV Uutisille.
Lue myös: Purra avautuu maahanmuuttoteksteistään: "Olen ilmaissut itseäni tavoilla, joita en nykyään hyväksyisi"
Rasismikohu oli kaataa hallituksen
Lähtölaukaus kirjaprojektille oli kesän 2023 rasismikohu, joka oli vähällä kaataa juuri aloittaneen Petteri Orpon hallituksen. Lomalta toimitukseen palannut Mykkänen oli mukana tekemässä yhtä ensimmäisistä jutuista, jotka käsittelivät valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) vanhoja rasistisia ja väkivaltaan viittaavia kirjoituksia.
Kyse oli Purran nimimerkin takaa Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjaan kirjoittamista viesteistä, jotka hän oli kirjoittanut ennen politiikkaan siirtymistään. Purra pyysi lopulta kirjoituksia anteeksi.
Kohu kävi kuumana, sillä vain vähän aiemmin perussuomalaisten elinkeinoministeri Vilhelm Junnila oli joutunut eroamaan vanhojen äärioikeistoon viittaavien kommenttiensa takia. Junnila selvisi vielä eduskunnan luottamusäänestyksestä, mutta vaatimukset erosta alkoivat voimistua, muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Toinen kohu lyhyen ajan sisällä sai perussuomalaiset puolustautumaan voimakkaasti. Kritiikki aiheen käsittelystä mediassa oli kovaa, ja sitä voimistettiin sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin aiheen mediakäsittelystä kirjan kirjoitti myös Purran puoliso, toimittaja Mikko Välimaa, joka arvosteli median puutteellista kykyä asettaa Purran kirjoitukset oikeaan kontekstiin.
Lue myös: Riikka Purran aviomies: Rasismimyllytys iski myös perheeseemme
Pekka Mykkänen kuvaa kirjassa, miten myllytys häntä kohtaan alkoi pari viikkoa alkuperäisen jutun jälkeen. Jutussa kerrottiin virheellisesti Purran käyttäneen eräässä viestissä monikkomuotoista termiä ’turkkilaisapinat’, vaikka todellisuudessa ilmaus oli yksikössä.
Juttua oikaistiin, mutta yhden kirjaimen erosta otettiin kaikki irti. Helsingin Sanomat sai täyslaidallisen muun muassa perussuomalaisten Suomen Uutisilta sekä perussuomalaisten kesän puoluekokouksen puheenvuoroissa. Vyörytystä riitti myös sosiaalisessa mediassa.
Aggressiivista mutta taitavaa sanankäyttöä
"Suomessa ei ole toista puoluetta, jonka sometoiminnassa tarkoitushakuinen provosoiminen, riidan haastaminen, härnääminen sekä hämmentäminen vaikuttavat olevan strateginen työkalu, vaikka toki muissakin puolueissa ja niiden tukijoukoissa monenlaista suunsoittajaa esiintyy."
Näin Mykkänen kuvaa perussuomalaisten toimintaa sosiaalisessa mediassa.
Hän pohtii myös perussuomalaisten eroa ruotsalaiseen sisarpuolueeseensa Ruotsidemokraatteihin. Viime vuonna paljastui, että Ruotsidemokraattien puoluetoimistolta johdettiin niin sanottua trollitehdasta, jonka avulla luotiin nimimerkkejä sosiaalisen median keskusteluja varten. Vastaavaa tuskin voisi paljastua Suomessa.
– Kun katsoo, mitä perussuomalaisten kärkipoliitikot tekevät päivästä toiseen omissa nimissään somessa, niin trollitehtaan selvittäminen on tarpeetonta. Se on täysin näkyvissä, mitä he tekevät.
Mykkänen kuvailee perussuomalaisten viestintää varsinkin viestipalvelu X:ssä provokatiiviseksi, aggressiiviseksi riidanhaastamiseksi.
– Toki siellä on paljon nokkelaakin. Perussuomalaisista monet ovat hirveän taitavia sanankäyttäjiä, mutta siellä on sellaiset ilkeyden karnevaalit käynnissä. Jos ajatellaan politiikan johtohahmoja Suomessa, niin siinä perussuomalaiset profiloituvat "edukseen". Samaan hengenvetoon on todettava, että muissakin puolueissa ja heidän huutosakeissaan on tosi rajua sanankäyttöä, hän sanoo.
Kirjassa Mykkänen toteaa muutenkin, että niin sanottujen antipersujen hyökkäykset perussuomalaisia vastaan ovat välillä sietämätöntä seurattavaa. Mykkänen kertoo tietävänsä ainakin kaksi yksityistä Facebook-ryhmää, joissa perussuomalaisten tekemisiä ja sanomisia ruoditaan vimmaisella asenteella. Ryhmissä on satoja jäseniä.
Unilukkarille olisi töitä
”Kipunointi on tuonut mukanaan ”uuden normaalin”, riitelykulttuurin, jossa kieli kovenee ja rakentavan keskustelun käyminen monessa yhteiskunnallisessa aihepiirissä on muuttunut liki mahdottomaksi ainakin somessa."
Kirjassa Mykkänen pohtii myös sitä, mitä entistä myrkyllisemmästä keskusteluilmapiiristä voisi Suomessa seurata. Yksi seuraus on ainakin se, että halukkuus julkiseen keskusteluun tai ylipäätään vaikuttamiseen vähenee.
Viitisen vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan 28 prosenttia kuntapäättäjistä kertoi, että heidän somessa kohtaamansa vihapuhe oli vähentänyt heidän haluaan osallistua päätöksentekoon.
Pekka Mykkäsen mielestä Suomesta puuttuu unilukkari, mitä tulee sosiaaliseen mediaan.
– Kukaan ei oikein lyö nyrkkiä pöytään ja sano, että tässä ollaan menty liian pitkälle. Tuntuu, että on menossa jonkinlaiset ilkeilykisat aamusta iltaan ja vuodesta seuraavaan. Kukaan ei nouse kysymään, että onko tämä edes järkevää?
Räväkkä poliittinen keskustelu siirtynyt someen
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta muistuttaa, että sosiaalisen median algoritmit ohjaavat keskustelua tunnepitoisempaan ja vastakkainasettelua korostavaan suuntaan. Hän kertoo asetelman muuttumisesta historian poliittisen keskustelussa.
– Eduskunnan täysistuntokeskustelut olivat aika kärjekkäitä 1900-luvulla. Se oli henkilöön menevää ja vastakkainasettelua hakevaa. Nyt täysistunnoissa keskustelu on siistiä, mutta kärjekäs keskustelu on siirtynyt sosiaalisen median areenalle. Myös perinteiseen mediaan annetaan melko hillittyjä lausuntoja ja sitten revitellään somessa omille kannattajille.
Vuorelma peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuuta keskusteluilmapiiristä huolehtimiseen. Kyse on siitä, miten poliittisista vastustajista puhutaan.
– Vaikutukset ovat Suomen poliittista ja yhteiskunnallista epävakautta. Se voi olla poliittista väkivaltaa pahimmillaan. Siinä mielessä on tärkeää, että näihin asioihin kiinnitetään erityistä huomiota. Ja myös se, että poliitikot itse näkevät vallan ja vastuun omassa toiminnassaan.