Miltä kuulostavat nimet Tomuhousu, Rakinpenikka tai Peltoperse? Huumori kukkii entisaikaisissa nimissä – katso koko lista

Sukututkijat törmäävät usein erikoisiin etu- ja sukunimiin, joista vanha kansa on ehtymättömällä luovuudellaan keksinyt. Värikkäimmät kutkuttavat myös historiantutkijan nauruhermoja.

Kaljahousu, Jöran Paksujalka, Ensi Lempi Ihana, Heinäkenkä, Anna Kännitär, Markus Hurmuripoika.

Suomen Sukututkimusseura kyseli sukututkijoilta erikoisia nimiä ja sai paljon vastauksia. Kaikki nimet eivät ole kovin imartelevia, esimerkkeinä Takkutukka ja Peltoperse. Toisaalta mukaan mahtui hyvinkin runollisia nimiä, kuten Kaukomieli Postinen, Tomuhousu ja Anna Armias Suomi Rauha.

Korkeakulttuuriin viittasivat esimerkiksi Eufrosyne Victoria, Siklitinia ja Apollonia Pertuntytär.

Petterssonin porilaisperheessä lapset nimettiin latinalaisilla järjestysluvuilla, esikoisena Carl Erik Primus ja kuopuksena Catharina Emelie Septima.

Pää-nimet suosittuja

Myös historiantutkija Veli Pekka Toropainen on kohdannut omalaatuisia nimiä esimerkiksi 1500–1600-lukujen turkulaisista veroluetteloista ja tuomiokirjoista. Usein ne ovat kuvanneet erilaisia ominaisuuksia. Suosittuja olivat pää-nimet, kuten Matts Isopää ja Eskil Ruskeapää.

Vuoden 1549 tulliluettelosta löytyi muun muassa Henrik Hiljainen.

1700-luvulla ominaisuuksia kuvaava nimityyppi väheni. Kuitenkin ruotuväen sotilaille annettiin sellaisia nimiä kuin Våghals (Huimapää) tai Tapper (Urhea).

Isä oli Rakki, pojasta tuli Rakinpenikka

Kaupungissa ei voinut olla yhtä aikaa samannimisiä porvareita, koska se olisi haitannut kaupankäyntiä. Koska Turussa eli vuonna 1549 jo yksi Mickel Rakki, hänen Mickel-pojastaan tuli Rakinpenikka.

Joskus nimiä kirjattiin miten sattui. Esimerkiksi Piikkiön Kärmä-talon isännästä löytyi merkintöjä nimellä Käärmeenpaistaja, Orm (Käärme) ja Ormstek (Käärmepaisti).

Asiakirjoista löytyy runsaasti turkulaisten huumorintajua osoittavia nimiä, kuten Anders Hassuparta ja Grels Huithattu. Jakob Kaalinkaataja sai ehkä nimensä törmäiltyään hutikassa jonkun kaalimaalla.

– Turku oli iso keskittymä, jossa asui paljon ihmisiä. Piti käyttää kekseliäisyyttä, jotta ihmiset erottaisi toisistaan, Veli Pekka Toropainen sanoo.

Tutkijaa nauratti tapaus, jossa käsityöläismestarit Knut Viisas ja Erik Palikka tappelivat Turussa. Säväyttäviä kirjauksia olivat myös Anna Rambo vuodelta 1584 ja Olof Persu vuodelta 1609.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja