Yhdysvallat sysää Euroopan puolustusta yhä enemmän Euroopalle. Uusi strategia todistaa, että Natoa se ei ole kuitenkaan jättämässä, sanoo Jarmo Lindberg.
Yhdysvaltojen entinen puolustusministeriö, nykyinen sotaministeriö Pentagon julkaisi viime yönä uuden puolustusstrategian. Strategiassa Yhdysvaltojen liittolaisia kehotetaan ottamaan enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan.
Strategia korostaa presidentti Donald Trumpin hallinnon tavoitetta keskittyä läntisen pallonpuoliskon johtajuuteen Kiinan vastustamisen sijaan. Kiinan vastustaminen on ollut Yhdysvaltojen pitkäaikainen painopiste.
Puolustusvoimien entinen komentaja ja kokoomuksen kansanedustaja Jarmo Lindberg näkee, että strategia on Yhdysvaltojen nykyhallinnon ja sitä edeltävienkin hallintojen linjan mukainen, eikä siinä sinänsä ole isoja yllätyksiä.
– Johdonmukainen linja, joka Yhdysvaltain hallinnolla on ollut ja oikeastaan edellisilläkin hallinnoilla presidentti [Barack] Obamasta lähtien. On todettu, että painopistettä siirretään Tyynenmeren suuntaan. Aika hitaasti se vieminen on vain tapahtunut vuosien aikana, Lindberg sanoo.
Nyt asia on selkeästi kirjattu kansalliseen puolustusstrategiaan; Euroopan pitää ottaa enemmän vastuusta puolustuksestaan. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että Euroopan pitää kasvattaa resurssejaan.
– Joukkoja pitää olla, materiaalia pitää olla. Kaiken lisäksi pitää olla edistyksellistä korkean teknologian materiaalia, jolla on aika kova hinta. Niissä Eurooppa on ollut riippuvainen Yhdysvalloista.
Eurooppa on edelleenkin riippuvainen Yhdysvalloista. Lindbergin mukaan Euroopan haasteet ovat siinä, että on vaikeaa saada suuria investointeja nopeasti tuotannon ja korkean teknologian kasvattamiseen.
Vielä suurempi haaste tulee joukkojen kouluttamisesta, mikä vie aikaa.
– Ei suuria joukkoja polkaista tyhjästä pystyyn.
Lue lisää: Häkkänen Ylellä: Yhdysvaltain uudet puolustuslinjaukset odotetut
"Yhdysvallat ei ole lähdössä Natosta"
Suomessa Pentagonin puolustusstrategiaa voisi verrata ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, jonka pohjalta tehdään puolustusselonteko.
Yhdysvalloissa julkaistiin muutama kuukausi sitten kansallinen turvallisuusstrategia, jonka perään nyt julkaistiin puolustusstrategia, joka on samassa linjassa tuoreen puolustusstrategian kanssa.
– Erikoista olisi, jos nämä eivät olisi sisällöltään koordinoitu toisiinsa. Tämä on selvää jatkoa siihen, että Yhdysvallat keskittyy läntiseen pallonpuoliskoon ja Amerikka on ensin.
Puolustusstrategiassa oli erikseen myös mainittu Monroe-oppi. Monroe-oppi on Yhdysvaltojen vuonna 1823 julistama ulkopoliittinen linjaus, jonka mukaan Euroopan valtiot eivät saa puuttua Amerikan mantereiden asioihin tai perustaa niille uusia siirtomaita. Vastineeksi Yhdysvallat lupasi pysyä erossa Euroopan konflikteista.
Lindberg summaa tämän tarkoittavan tietynlaista eristäytymistä.
– [Siinä] selvästi todetaan, että Yhdysvallat keskittyy oman mantereensa ja Yhdysvaltojen turvallisuuteen.
Yhdysvallat lähtee siis nyt siitä, että Euroopan hoitaa jatkossa enemmän omaa puolustustaan, mutta Yhdysvallat on kuitenkin omilla strategisilla kyvyillään Euroopassa mukana.
– Jos Yhdysvallat olisi lähdössä pois Natosta, niin tämä olisi ollut se selonteko, jossa näin merkittävä linjanmuutos olisi todettu. Tämän perusteella voidaan todeta, että Yhdysvallat pysyy Natossa, painottaen kuitenkin Euroopan omaa vastuuta.
Lue lisää: USA:n puolustusstrategia: maa rajaa rooliaan Euroopan puolustuksessa
Venäjää kiinnostaa Euroopan tilanne
Lindberg näkee, että merkittävä Yhdysvaltojen joukkojen vähentäminen Euroopassa ei olisi edes mahdollista tällä hetkellä Yhdysvaltojen lain puitteissa.
– Kongressi sääti viime joulukuun puolivälissä lain, jossa Yhdysvaltain puolustusministerin päätöksellä rauhanajan joukkoja ei Euroopassa saa vähentää alle 76 000:n, Lindberg sanoo.
– Yhdysvaltojen joukkoja täällä Euroopassa tällä hetkellä taitaa olla noin 80–90 000. Tämä tietysti merkitsee sitä, että niitä ei oikeastaan voi vähentää juurikaan, koska tämä laki estää sen, että puolustusministeri voisi tehdä sellaisen päätöksen, hän jatkaa.
Yhdysvaltojen läsnäolo, joukkojen osalta ja strategisesti, on tietysti se asia, mikä kiinnostaa myös Venäjää.
Lindbergin mukaan Venäjää kiinnostaa myös aikataulu sen suhteen, milloin Eurooppa kykenee tekemään päätöksiä omista resursseistaan ja joukkotuotannon käynnistämisestä.
– Tämä koko prosessi, jota tässä hahmotellaan ja keskustellaan, ei ole niin riskialtis, jos se menee suunnitellusti ja tapahtuu siirtymäaikana, Lindberg korostaa.
– Riskimahdollisuus on silloin, jos kävisi yllättävän nopea vetäytyminen ja Eurooppa ei olisi valmiina.
Ongelmia tulee aina, jos jokin taho vetäytyy jonkin alueen puolustuksesta nopeasti. Yhdysvaltojen tarkoitus ei strategioiden mukaan ole jättää Eurooppaa puille paljaille, vaan siirtymäajan puitteissa siirtää Euroopan puolustusta enemmän Euroopalle.
– Euroopalla nämä asiat ovat olleet aika pitkään tiedossa. Euroopassa vaan ei ole ryhdytty toimeen.
Lindbergin mukaan edelleen on aiheellista kysyä, kuinka hyvin Euroopassa tiedostetaan tilanteen akuuttius tai Venäjän uhka.
– Meillä Pohjolassa ja tietysti Venäjän naapurimaissa, akuuttiuden tiedostaminen ei kyllä ole mikään ongelma. Se on kyllä kaikilla täällä tiedossa ja mielissä, mutta mitä etelämmäksi tai mitä lännemmäksi mennään Euroopassa, on tietysti sitten mielenkiintoista nähdä, että paljonko on halukkuutta resursoida tähän Euroopan puolustukseen, koska siellähän on isoja valtioita, suurine resursseineen.
Lue lisää: Analyysi: Kuva Trumpista on murtumassa – ja se näkyy jo teoissakin
Yhdysvaltojen linja on muuttunut
Vaikka viime yönä julkaistu puolustusstrategia on sikäli linjan mukainen, ovat sen sanankäänteet ja ulkopoliittinen kielenkäyttö aika voimakasta ja erikoistakin.
Yhdysvaltojen linja on muuttunut selkeästi presidentti Trumpin aikana, sitä ei ole kiistäminen.
– Presidentti [Alexander] Stubb on kuvannut tätä kahdella sivistyssanalla, multipolaarinen ja multilateraalinen maailma. Multipolaarinen on moninapainen maailma, missä on suuret pelurit ja transaktionaalinen toiminta, ja multilateraalinen on sääntöperäinen, missä on kansainväliset järjestöt.
Esimerkiksi Kanadan pääministeri Mark Carney sanoi puheessaan Davosissa, että Yhdysvaltojen johtama sääntöperäinen maailmanjärjestys on muuttunut.
– Onhan tämä ilmiselvää ollut viime aikoina, että moninapaisuuden suuntaan on menty, Lindberg sanoo.
Venäjä ja Kiina ovat etenkin korostaneet, että maailma ei voi olla yksinapainen.
– Ehkä he nyt sitten ovat tyytyväisiä tästä moninapaisuuskehityksestä. Pienille ja keskisuurille maille on aina haasteellisempaa se, että jos tässä isot keskenään transaktionaalisesti sopivat asioita.
Lindbergin mukaan Trumpin tapa puhua Grönlannista on ollut hyvä esimerkki uudesta lähestymistavasta ja moninapaisuuteen siirtymisestä.
– Tämän kaltaisessa maailmassa me nyt elämme ja sen kanssa pitää elää, Lindberg summaa.