Venäjä kasvattaa lapsiaan sotaan – näkyy jopa kesäleireillä ja teemapuistoissa
Venäjällä on kerrottu lapsille imperialistisia tarinoita ja näkökulmia ja totutettu sotaan jo 20 vuoden ajan, kertoo tohtorikoulutettava. Kuva venäläisestä kadettikoulusta vuodelta 2015.AFP / Lehtikuva
Julkaistu 16.01.2026 11:25
MTV UUTISET – STT
Isänmaallis-sotilaallinen kasvatus Venäjällä jatkuu edelleen vahvana ja läpäisee koko yhteiskunnan.
Lasten ja nuorten kasvatusohjelmat ovat olleet nyky-Venäjällä käynnissä runsaan parinkymmen vuoden ajan ja laajentuneet voimakkaasti presidentti Vladimir Putinin hallinnon alla. Kyseessä on valtava järjestelmä, kuvailee tohtorikoulutettava Jonna Alava.
Jalava väittelee Helsingin yliopistosta, mutta työskentelee tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.
– Kouluopetus on vain pieni osa. Suurin osa isänmaallisuuskasvatuksesta tapahtuu koulun ulkopuolella, Alava sanoo.
Siitä huolehtivat esimerkiksi puolisotilaallinen Junarmija-liike (nuorisoarmeija), venäläisiin perinteisiin arvoihin ja moraaliin kouliva Ensimmäisten liike (Movement of the First) ja militaristis-patrioottista koulutusta nuorille järjestävä Avangard-keskus.
– Kaikki patrioottisetkin järjestöt tukevat Ukrainan sotaa, eivätkä ne ole pelkästään rakkauden herättelyä isänmaata kohtaan. Tarkoitus on, että saataisiin kaikki Venäjän 18 miljoonaa alaikäistä tämän kasvatuksen piiriin, Alava kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Maanpuolustuskorkeakoulun tohtorikoulutettava Jonna Alava Helsingissä 15. tammikuuta.Lehtikuva
Tarjolla on myös esimerkiksi joukko kesäleirejä ja teemapuistoja, joissa on mahdollisuus harjoittaa isänmaallisuuden lisäksi sotilaallisia oppeja, kuten droonien, räjähteiden ja aseiden käyttöä. Yhdysvalloissa toimivan Jamestown-ajatushautomon kokoamassa katsauksessa kuvataan toiminnan hämärtävän rajaa harrastusten ja puolisotilaallisen koulutuksen välillä.
– Ne yhdistävät sotilaallisia taitoja, indoktrinaatiota ja sodan symboliikkaa osaksi nuorten arkipäiväistä kulttuuria.
Eliitin kasvatusprojekti
Alava kertoo, että toimintaan kuuluvat myös sotilaalliset kilpailut ja niin sanotut tulevien johtajien kilpailut, joita järjestetään kuntatasolta alkaen. Ensin mainitut mittaavat puhtaasti sotilaallisia taitoja, kun taas jälkimmäiset hän lukee patriotismin piiriin, sillä niissä pitää näyttää lojaalisuutta vallitsevalle ideologialle.
– Kaikki nuoret, jotka ovat osallistuneet sotilaallis-isänmaallisten järjestöjen toimintaan, voivat saada lisäpisteitä korkeakoulujen pääsykokeissa tai hakea korotettuja stipendejä. Uskon, että tulevaisuudessa tällaiset kannustimet vain lisääntyvät esimerkiksi valtion virkoja haettaessa.
Alava muistuttaa, että Venäjällä koulutuksen, työpaikan ja asunnon saaminen edellyttää isänmaallisuuden osoittamista. Hiljaa oleminen ei välttämättä enää riitä, vaan patriotismia pitää ilmaista jollain tapaa.
– Noin 20 vuotta on lapsille kerrottu imperialistisia tarinoita ja näkökulmia ja totutettu sotaan. Samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa valmistauduttiin aina tulevaan isoon sotaan. Tässä mielessä patrioottinen kasvatus on tehokasta.
Alava pitää isänmaallisuutta Venäjällä sosiaalisena normina, joka tarkoittaa vain ja ainoastaan Putinin sodan ja keskushallinnon tukemista.
Hän ei kuitenkaan pidä isänmaallisuuskasvatusta kovin tuloksellisena siihen nähden, miten paljon rahaa ja aikaa siihen on uhrattu. Nuoret ikäluokat ovat hänen mukaansa vähemmän isänmaallisia kuin aiemmat sukupolvet.
– Venäläiset eivät koe olevansa patriootteja, mutta kun julkinen tila on mitä on, se luo illuusion, että kaikki muut ympärillä olevat ihmiset olisivat vannoutuneita valtion patriootteja.
Samaan aikaan nuoriso on näköalatonta ja poliittisesti välinpitämätöntä.
– Kreml on onnistunut propagandallaan pilaamaan ihmisten ajatusmaailmaa niin, että halutaan pysyä ulkopuolella passiivisena.
Passiivisuus ylipäätään on Alavan mielestä ollut jopa satoja vuosia venäläisen kansakunnan ongelma, joka hänen arvioissaan jatkuu. Sellaisessa kehyksessä myös putinismin jatkuminen Putinin väistymisen jälkeen on oikein mahdollista.
– Jos pitäisi lyödä vetoa, sanoisin, että tällainen kehitys jatkuu. Suurvenäläisyys, venäläisyyden hienous ja sen erityinen paikka maailmassa ja pyhä Venäjä ja kaikki nämä varmasti säilyvät. Eivät nämä ole uusia ideoita, mitä Venäjä nyt rummuttaa.
Äitiyden ihanteet
Isänmaalliseen kasvatukseen liittyy myös konservatiivisen ja uskonnollisen maailmankuvan vahvistaminen ja perinteiset sukupuoliroolit.
Venäjän väkiluku on 140 miljoonan paikkeilla, ja sille ennustetaan laskua. Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos Bofit toteaa, että vuonna 2023 Venäjällä syntyi vain 1,27 miljoonaa lasta, mikä on pienin luku sitten vuoden 2000.
– Syntyvyyden lasku heijastelee 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunutta jyrkkää romahdusta. Nyt 25–30-vuotiaiden nuorten aikuisten ikäluokka on noin viisi miljoonaa pienempi kuin kymmenen vuotta sitten. Syntymien määrän odotetaan pysyvän nykyisellä alhaisella tasolla ainakin tämän vuosikymmenen loppuun asti, Bofitin tarkastelussa keväältä 2024 sanotaan.
– Kremlillä on patriarkaattinen ongelma, sillä se ei tiedä, mitä naisille pitäisi tehdä, Alava naurahtaa.
Hän tarkoittaa, että naisilla ei ole Venäjän tämänhetkisessä tarinassa muuta käyttöä kuin äitiys. Nuorison opetusmateriaaleissakin tuodaan vahvasti esille monilapsisuuden ideaalia.
– Tämä liittyy myös siihen, mistä saadaan tulevaan armeijaan sotilaat. Naisten pitäisi synnyttää ja kasvattaa lisää sotilaita, jotta pystytään jatkamaan tätä politiikkaa.
Vastarintaa esiintyy
Vastarintaakin on. Alava kertoo, että joissain venäläisissä kouluissa yritetään minimoida myrkyllisyyttä, vaikka patrioottista opetusta ei täysin pystytä väistämään.
– Ehkä tässä on hyvä puoli, että nykynuorten vanhemmat ovat kasvaneet 1990-luvulla ja he ovat Venäjän liberaaleinta polvea, jotka ovat esimerkiksi matkustelleet ulkomailla ja ovat militarismia vastaan.
Neuvostoliiton oppeja soveltava sotilaallisuuskasvatus istuu huonosti internet-ajan länsimaisten virtausten piirissä oleviin nuoriin, Alava huomauttaa.
– Jos hallinto nojaa neuvostoliittolaisiin pakkokeinoihin, kansa ottaa myös käyttöön neuvostyyppiset vastarinnan keinot.
Näitä ovat esimerkiksi huumori, pilkka tai koodattu kielenkäyttö koulujen oppitunneilla; sanotaan rivien välistä niin, että vastaanottaja ymmärtää, mitä tosiasiassa tarkoitetaan.
