Venäläiset ovat neljä vuotta kestäneen sodan aikana vanginneet tuhansia ukrainalaisia sotilaita. Yksi heistä on Vitali Kravchenko, joka kertoo "kauhujen käytävästä".
Henki salpautui ja sydän jyskytti korvissa asti. Oli pakko päästä pois museosta heti.
Vitali Kravchenko, 52, oli tällä viikolla vierailulla Suomessa Hankoniemen Rintamamuseossa, kun hän näki siellä toisen maailmansodan aikana käytetyn vanhanaikaisen puhelimen, niin sanotun kidutuspuhelimen.
Se oli samanlainen, jolla venäläiset olivat kiduttaneet häntä sotavankeudessa. Ukrainalainen entinen sotilas Kravchenko vietti venäläisten sotavankina yhteensä kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta.
"Vanhanaikainen puhelin" on tunnettu esimerkki sadistisesta kidutusmenetelmästä, jossa vanha käsikäyttöinen puhelin muutettiin sähköshokkilaitteeksi.
– Sen johdot laitettiin kiinni käsiin, jalkoihin ja genitaaleihin. Pyöritettiin vipua ja sain sähköiskuja, Kravchenko kuvailee.
Hänen mukaansa jännite ei ollut riittävä tappamiseen, mutta sydän olisi hyvin voinut pysähtyä shokkitilan vuoksi.
– Se oli todella pelottavaa ja nöyryyttävää.
Lue myös:
Vitali sai sähköshokkeja "vanhanaikaisella puhelimella" – näin Venäjä kohtelee sotavankeja
Lisäksi oli paljon muitakin kidutusmenetelmiä, esimerkiksi päähän laitettiin muovipussi, jotta uhri tuntisi tukehtuvansa.
– Sotavankeja kidutettiin, koska venäläiset halusivat meidän tunnustavan asioita, joita emme olleet tehneet. Meidän piti esimerkiksi väittää, että olimme kiduttaneet ukrainalaisia siviilejä, Kravchenko kertoo.
Kravchenkon mukaan, mikäli joltain sotilaalta onnistuttiin kivun keskellä saamaan tunnustus, se näytettiin laajasti venäläismediassa ja näin saatiin lietsottua propagandaa Venäjästä vapahtajana.
3:59Katso video: Näin uskomattoman julmasti venäläiset kohtelevat ukrainalaisia sotavankeja.
"Antauduimme"
Sitä päivää Kravchenko ei unohda koskaan.
Elettiin heinäkuuta 2022 ja hän oli puolustamassa Harkovaa venäläisiltä joukoilta Derhachin kaupungin lähellä.
Kravchenko haavoittui venäläisten pommituksissa. Hän näki ukrainalaisia sotilaita kaatuvan ympärillään ja samalla tajusi, että vihollisjoukkoja oli yksinkertaisesti liikaa. Hänen pataljoonansa ei selviäisi.
Kravchenko yritti johdattaa eloon jääneitä sotilaita evakuointipisteeseen.
– Kun pääsimme evakuointipaikkaan, meitä kuitenkin odottivat jo venäläisjoukot. Vastarinta oli turhaa, koska heitä oli paljon enemmän ja me olimme kaikki haavoittuneita. Antauduimme, Kravchenko sanoo.
Oleksii Fomenko (vas.) ja Vitali Kravchenko vierailivat Suomessa Lohjan Ukrainalaisten Yhdistyksen kautta. He saivat Suomesta lahjoituksena kylmäauton ruumiiden kuljetusta varten.
Kauhujen käytävä
Sotavankina Kravchenko joutui heti rankkojen venäläisten kuulustelujen kohteeksi. Seuraavana päivänä hänet vietiin Belgorodin alueelle Venäjälle. Siellä oli telttaleiri, jolla pidettiin ukrainalaisia sotavankeja, mutta myös sodassa kaapattuja siviilejä.
Koska Kravchenko oli haavoittunut vakavasti, hänet vietiin Kurskiin sairaalaan saamaan ensiapua ja sieltä hänet siirrettiin toiseen sairaalaan Simferopolissa.
Kravchenko oli tarkoitus vapauttaa vankienvaihdossa, koska hän oli niin pahasti loukkaantunut. Vankienvaihto kuitenkin peruuntui Olenivkan vankilaiskun takia ja hänet lähetettiin vankilaan Taganrogin kaupunkiin Venäjälle.
Vankilassa oli perinne "kauhujen käytävästä", joka jokaisen uuden vangin piti läpäistä.
Kauhujen käytävä muodostettiin vankilan sisäänkäynnin eteen. Venäläiset sotilaat ja koirat seisoivat molemmin puolin sisäänkäyntiä ja ukrainalaisen vangin tehtävänä oli juosta heidän välistään niin nopeasti kuin pystyi väistäen potkuja, lyöntejä ja vihaisia koiria.
– Minulta murtuivat kauhujen käytävässä jalat ja minut lähetettiin vankilan sijaan Krimiin sairaalaan, Kravchenko muistelee.
Neljän kuukauden jälkeen Kravchenkon katsottiin olevan niin hyvässä kunnossa, että hänet voitiin lähettää vankilaan, tällä kertaa Volgogradin alueelle. Siitä alkoi helvetti maan päällä.
Kahdeksalle vangille tarkoitetuissa vankilaselleissä oli 16 vankia. Ruokaa sai vain sen verran, että pysyi hengissä. Jokaista päivää värittivät jatkuvat kidutukset.
Päivä alkoi Kravchenkon mukaan aina kello kuudelta aamulla Venäjän kansallishymnillä, jota jokaisen vangin oli pakko laulaa. Päivän mittaan piti katsoa myös propagandavideoita Venäjän voitokkaasta etenemisestä Ukrainan sodassa. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa piti taas laulaa Venäjän hymni.
– Yksi sana ukrainaa voi tappaa venäläisten sotavankeudessa. Piti puhua vain ja ainoastaan venäjää.
Pahinta oli Kravchenkon mukaan se, että vankilasellissä piti ainoastaan istua koko päivän, seistä ei saanut. Se oli jo kidutusta itsessään, koska jäsenet puutuivat niin pahasti. Toiseksi pahinta oli järkyttävä nälkä.
Yksi leipä päivässä jaettiin 16 ihmisellä ja lisäksi Kravchenkon mukaan päivän mittaan lounaaksi sai lusikallisen puuroa tai kaalikeittoa, illalla syötiin perunaa.
– Minkäänlaisia vitamiineja emme saaneet, joten terveys reistaili. Moni vanki kuoli esimerkiksi tuberkuloosiin, koska elimistö oli niin heikossa kunnossa.
Kerran viikossa sai peseytyä minuutin verran kylmässä suihkussa.
– Kahteen vuoteen en käynyt ulkona ollenkaan. Valon näimme ainoastaan ikkunasta, Kravchenko kertoo.
Kun Punaisen ristin työntekijät pääsivät vankilaan katsomaan vankien oloja ja valittivat niistä, vangit alkoivat käydä kävelyillä pienellä vankilan sisäpihalla.
Human Rights Watchin mukaan Venäjän viranomaiset ja asevoimat ovat järjestelmällisesti kiduttaneet sekä pahoinpidelleet ukrainalaisia sotavankeja.
Vitali Kravchenko vaimonsa ja 20-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Kahden vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen Kravchenko pääsi vapaaksi osana vankienvaihtoa.
Hänelle ei kerrottu vapautumisesta mitään, joten hän luuli vaihtavansa vankilaa.
– Olin juuri herännyt, kun minun käskettiin lähteä patjani kanssa sellistä. Silmät ja kädet sidottiin ja näin matkustettiin kaksi vuorokautta Ukrainaan, Kravchenko sanoo.
Kravchenkon oli pitkään vaikea uskoa, että hän todella pääsi vapaaksi ja pystyi halaamaan vaimoaan ja tytärtään.
Kravchenko pitää itseään erittäin onnekkaana, koska pääsi pois venäläisten vankileiriltä. Moni vanki ei ole yhtä onnekas.
Mies muistuttaa, että on paljon ukrainalaisia sotilaita, jotka ovat olleet venäläisten vankeina jo lähes neljä vuotta.
– Heitä ei vaihdeta eikä vapauteta, koska se on Venäjälle edullisempaa, Kravchenko sanoo.
Hänen mukaansa, panttaamalla sotavankeja Venäjä yrittää lietsoa Ukrainassa mielenosoituksia ja väittää, ettei maan hallitusta muka kiinnosta vankien vapauttaminen.
Ennen Ukrainan sotaa Vitali Kravchenko työskenteli pankkialalla.
Kosto elää
Kuukauden kuntoutuksen jälkeen Kravchenko ilmoittautui vapaaehtoiseksi takaisin rintamalle. Päätös tuntui hänen läheisistään uskomattomalta.
– Näin maanmiesteni kärsimykset ja mitä kaikkea vihollinen teki. Janosin vain ja ainoastaan kostoa, Kravchenko perustelee.
Häntä ei kuitenkaan enää hyväksytty takaisin rintamalle heikon fyysisen terveydentilan vuoksi.
Koska taisteluihin ei ollut paluuta, Kravchenko päätti opiskella psykologiaa.
Entinen sotilas työskentelee nyt veteraanien, mukaan lukien entisten sotavankien, parissa. Hän osallistuu jokaiseen vankienvaihtoon, tukee entisiä sotavankeja ja auttaa heitä palaamaan arkeen sekä toipumaan henkisesti.
Kravchenko vieraili Suomessa Lohjan Ukrainalaisten Yhdistyksen kautta. Hän sai entiselle yksikölleen rintamalle Suomesta lahjoituksena kylmäauton ruumiiden kuljetusta varten. Edellinen ruumisauto oli jo täysin loppuunajettu ja siitä oli kylmäkone rikki.
– Suurin unelmani on, että tämä painajainen kotimaassani joskus loppuu, Kravchenko sanoo.
Anna Egutkina työskentelee MTV Uutisten toimittajana, jonka erikoisosaamisalue on Venäjä.
Egutkina tuotti ja juonsi myös Itä Nyt -nimistä ohjelmaa, joka käsitteli pintaa syvemmältä Ukrainan, Venäjän ja itäisen Euroopan ilmiöitä sekä ihmisiä.
Egutkinaan voit olla yhteydessä esimerkiksi juttuvinkkeihin liittyen.
