Virallinen selitys sodalle on, että Iran muodostaa kasvavan uhan Yhdysvaltojen joukkoja ja liittolaisia vastaan. Lisäksi Iranin rikastama uraani on asiantuntijoiden mukaan lähellä ydinasetta. Epäviralliset syyt ovat asia erikseen, kirjoittaa Yhdysvaltoihin erikoistunut toimittaja Sanna Voltti.
Yhdysvaltojen keskeinen virallinen perustelu on Iranin sotilaallisen kyvykkyyden rajoittaminen.
Tavoitteena on estää Irania kehittämästä tai käyttämästä järjestelmiä, joilla se voisi iskeä Yhdysvaltoihin, sen joukkoihin tai liittolaisiin – ennen kaikkea Iranin ydinohjelman osalta.
Toisin sanoen kyse on ennaltaehkäisevästä ajattelusta: toimitaan nyt, jotta uhka ei myöhemmin konkretisoidu.
Iran väittää edelleen, että sen ydinohjelma on "rauhanomainen".
Lisäksi Washington on perustellut iskuja joukkojensa ja liittolaistensa suojelemisella, etenkin Israelin. Tiedustelutietojen mukaan Israel olisi nähnyt uhan kasvua Iranin suunnalta.
Presidentti Donald Trumpin mukaan nyt oli viimeiset hetket toimia Iranin suhteen.
Näin rakennetut syyt kehystävät hyökkäyksen puolustukseksi: Yhdysvallat ei niinkään aloittanut sotaa, vaan reagoi jo olemassa oleviin uhkiin.
Epäviralliset syyt
Virallisesti Yhdysvalloissa vain kongressi voi aloittaa sodan. Jos presidentti haluaa aloittaa sodan, tulee kongressin sen hyväksyä. Näin Donald Trump ei tehnyt, vaan aloitti sotatoimet Irania vastaan sitä kongressille tai senaatille perustelematta.
Presidentti voi jälkikäteen perustella sotatoimia puolustuksellisista syistä.
Trumpin omatoiminen lähestymistapa puoltaa hänen päivän politiikkaan kyllästyneille kannattajilleen mielikuvaa Trumpista peruspolitiikan sääntöperäisyydestä viis veisaavana bisnesmiehenä, joka tekee mitä haluaa, paheksujista huolimatta.
Tämä voi olla valtti hänelle ja republikaaneille jatkossa.
Josta päästään epävirallisiin syihin, eli tuleviin välivaaleihin ja Trumpin perintöön.
Ei niinkään sattumaa, että välivaalien esivaalit alkoivat Yhdysvalloissa tiistaina Teksasissa, Arkansasissa ja Pohjois-Carolinassa.
Trump ei tietenkään itse ole ehdoilla välivaaleissa, koska kyseessä ovat kongressin ja senaatin vaalit – mutta hän käyttäytyy niin kuin olisi.
Näin hänen täytyy tehdä, koska republikaanit ovat näillä näkymin ottamassa vaaleissa köniin.
Vuoden 2022 välivaaleissa Trump käyttäytyi myös kuin hän olisi itse ehdolla – hän käytti paljon aikaa kampanjoimalla republikaaniehdokkaiden puolesta.
Tuolloin republikaanit hävisivät rumasti. Tämän harmituksen poisti voitto vuonna 2024.
Vuonna 2026 ei haluta toistaa vuoden 2022 pettymystä.
Trumpin ydinkannattajille vahvuus on valuuttaa. He eivät etsi varovaista sovittelijaa, vaan johtajaa, joka näyttää päättäväiseltä, puhuu kovaa ja toimii nopeasti.
Ulkopoliittinen voimankäyttö istuu tähän kuvaan: se vahvistaa mielikuvaa presidentistä, joka ei epäröi.
Onnistunut operaatio tai "fuck it"
Kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat hyökkäyksensä Iraniin, moni ajatteli hyökkäyksen olleen hätiköity.
Sitä se tuskin oli, todennäköisesti hyökkäystä on suunniteltu kuukausia, tietyllä tavalla vuosia. Hyökkäys vain toteutettiin äkkiä, kun Ali Khamenein surmaamiselle aukeni tilaisuus.
Itse ajattelin, että hyökkäys ei ollut hätiköity, mutta ovatko sen seuraamukset?
Välivaaleja katsoen näen Trumpin mielessä kaksi vaihtoehtoa: Joko hän saavuttaa Iranissa jotain, mitä voi kutsua voitoksi, ja näin ollen saa lisäboostia välivaaleihin amerikkalaisilta, jotka ovat toivoneet vallanvaihtoa Iranissa.
Vallanvaihtoon johtava vallankumous ei vain ole yksinkertainen: se vaatii kansanousua, ja niin Trump on itsekin sanonut.
Nykyisen hirmuhallinnon tulee kaatamaan vain Iranin kansa itse, Yhdysvaltojen avustuksella.
Näin pääsemme toiseen vaihtoehtoon: Fuck it.
Ali Khamenein tappaminen ja sen jälkeiset päivät operaatiota näyttävät hyvin suunnitelluilta, mutta valtava kysymysmerkki liittyy siihen, nouseeko kansa kapinaan.
Tämän suhteen Trump tuntuu ajatelleen, "Fuck it. Annoin heille avaimet vallankumoukseen. Jatko on heistä kiinni."
Näin ajatellen, Trump saa kuitenkin sulan hattuunsa Ali Khamenein ja muun Iranin johdon tappamisesta. Jos vallanvaihtoa ei tapahdu, koska kansa ei nouse kapinaan, voi Trump sivuuttaa tämän sillä, että hän yritti kaikkensa.
Trump teki jo heti aluksi selväksi, että:
1. Maajoukkoja Iraniin ei lähetetä. Kyseessä ei ole Irak tai Afganistan. 2. Kansan täytyy itse lähteä kaduille. USA vain tarjoaa puitteet.
Näin ollen hän saa joka tapauksessa myytyä operaation lopputuloksen ainakin hänen omille kannattajilleen suopeasti, oli lopputulos mikä hyvänsä.
Tähän argumenttiin kyteytyy vahvasti se, että Yhdysvallat tai Israel eivät aloittaneet sotatoimia Iraniin sydämensä hyvyydestä, koska halusivat vapauttaa Iranin kansan tyrannialta.
Kaunis ajatus, mutta suurvaltapolitiikassa ratkaisevat harvoin jalot periaatteet: vaakakupissa painavat itsekkäät strategiset ja turvallisuuspoliittiset intressit.
Trumpin perintö
Trump korosti ensimmäisellä presidenttikaudellaan olevansa historiallinen johtaja siksi, ettei Yhdysvallat hänen aikanaan aloittanut uusia sotia.
Se oli keskeinen osa hänen poliittista identiteettiään ja vetosi erityisesti äänestäjiin, jotka olivat väsyneet pitkään jatkuneisiin Lähi-idän konflikteihin.
Nyt asetelma on muuttunut. Sotilaalliset toimet Venezuelan ja Iranin suuntaan haastavat suoraan tuon aiemman Trumpin minäkuvan.
Trump korostaa nyt viestiä siitä, että Yhdysvallat iskee, jos katsoo sen tarpeelliseksi, välttämättä kongressin tai muun maailman mielipiteestä.
Ensimmäisen kauden jälkeen Trump jäi ilman uudelleenvalintaa. Toisella kaudellaan hänellä on ollut selvä tarve muokata poliittista perintöään.
Jos aiemmin tavoitteena oli tulla muistetuksi sotia välttäneenä presidenttinä, nyt hän tavoittelee mainetta johtajana, joka ei epäröi käyttää voimaa.
Vahvana johtajana, joka haluaa tulla nähdyksi autoritaaristen hallintojen kauhuna. Toki nuo autoritääriset hallinnot Trump saa itse valita.
Selvää lienee, että vastakkainasettelun kohteet eivät määräydy universaalin periaatteen, kuuluisan "sääntöpohjaisen järjestelmän", vaan Trumpin hallinnon oman harkinnan kautta.
Toisin sanoen, todellista vaaraa siitä, että Yhdysvallat kävisi nappaamassa esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin sängystään ei ole.
Öljy ja Epstein
Jos vielä halutaan kaivella niitä muita syitä, joista ei ääneen puhuta, on tietenkin mainittava "öljymotiivi".
Spekulaattorit spekuloivat, että iskujen taustalla on myös pyrkimys turvata vaikutusvaltaa ja energia-intressejä Persianlahden alueella, jossa Iranin asema ja erityisesti Hormuzinsalmi ovat keskeisiä globaaleille öljy- ja kaasumarkkinoille.
Konflikti onkin jo nostanut öljyn hintoja ja aiheuttanut merkittäviä häiriöitä energiajärjestelyihin, mikä ruokkii näitä tulkintoja.
Ja mainittakoon lopuksi ainakin some-kansan rakastama väite siitä, että sotatoimet Venezuelassa ja Iranissa ovat harhautuksia, joilla saadaan ihmisten huomio pois Epstein-kohusta.
Itse olen skeptinen tämän motiivin painoarvosta. Tästä asiasta kun Yhdysvalloissa ei näytä kukaan joutuvan todelliseen vastuuseen, luki Epstein-asiakirjoissa mitä tahansa.
