Kylli Pihlajamäki (os. Helojärvi) oli työpalvelussa Laatokalla, Sortavalan lähellä.
Millaiset taidot teillä oli työtyttöpalveluun lähtiessä?
Olin koulussa viimeistä edellisellä luokalla tyttönorssissa. Silloin kaikki koululaisetkin olivat työvelvollisia, ja oli luonnollista, että johonkin työhön menin. Luin esitteen työpalvelusta, ja se houkutteli kovasti. Laitoin anomukset sisään ja pääsin.
Mitkä olivat ensimmäiset työt?
Naisten työpalvelu oli laajimmillaan silloin. Siihen aikaan oli 12 työpalveluleiriä. Onnekseni jouduin Laatokan rannalle Sortavalan lähelle Anjalan kylään, jossa oli Jamilahden kansanopisto. Siinä oli meidän leirimme.
Ensimmäiset työt olivat maatöitä, vaikka työpalvelun ykköstarkoitus oli auttaa rasittuneita perheenäitejä. Siellä tämä jäi toissijaiseksi, sen tähden että kevättalvi 1942 oli elintarvikkeiden kannalta kaikkein vaikein aika, ja erityisen vaikea tilanne oli takaisin vallatulla alueella. Tärkeintä oli saada maa siihen kuntoon, että se tuottaisi ruokaa seuraavaksi talveksi.
Niin meidät pantiin maatöihin, ja velvollisuudet alkoivat lapiotöistä. Koetimme kääntää maata, jotta saisimme kasvimaita. Sitten seurasivat muut työt, kitkemiset, heinätyöt, syksyllä viljan korjuu ja perunan nosto. Emme olleet tottuneet tällaisiin töihin, eikä ollut paljon voimiakaan, mutta kuitenkin harava ja sirppi pysyivät kädessä.
Kesä oli hyvin sateinen, ja muistan kuinka märällä pellolla haaveilin rauhasta ja siitä, että hankin vettä pitävät jalkineet ja kalastajien käyttämät öljykangasvaatteet.
