Huostaan otetuille lapsille aika lastenkodissa saattaa jäädä heidän elämänsä parhaaksi.
Lastenkoteihin tulevat lapset ovat aina saaneet traumoja kotioloistaan. Niiden syvyys riippuu siitä, kuinka varhain perheen ongelmat ovat alkaneet.
– Lapsen ensimmäinen ikävuosi on kaikkein ratkaisevin. Jos hän on saanut elää silloin edes jollain tavoin siedettävien olosuhteiden ja ihmisten kanssa ja tullut huolehdituksi, oireet ovat helpommin hoidettavissa. Paljon on kuitenkin toisen tai jopa kolmannen sukupolven lastensuojeluperheitä. Silloin varhaiset traumat ulottuvat hyvin syvälle, eläköitynyt lastenkodin johtaja Seppo Kinnunen sanoo.
Lastenkodissa lapselle yritetään antaa korjaavia kokemuksia.
– Kun lapsi saapuu lastenkotiin, hänelle nimetään heti omahoitaja. On traagista, kuinka lapset imaisevat sen sekunnissa – kun omahoitajan nimi on sanottu, hän on sen jälkeen lapselle maailman tärkein ihminen.
– Omahoitaja saa niskaansa kaikki traumat. Se on ammatillista työtä, joka edellyttää hyvää koulutusta ja työnohjausta. Onnistuminen tässä erottaa monet lastenkodit toisistaan.
"Minä olen ollut tuhma"
Alku lastenkodissa on vaikeaa.
– Saattaa olla, että vain yksi lapsi on oireillut todella vahvasti, ja sisarukset ovat saaneet jäädä kotiin. Tällöin lapsi kokee, että hän on hullu ja tehnyt jotain pahaa tullessaan otetuksi pois perheestä, Kinnunen sanoo.
– Ensisijainen syyllinen lastenkotiin joutumiseen lapsen päässä on aina lapsi itse: hän on ollut tuhma ja ilkeä. Sitten syyllistetään poliiseja ja sosiaalityöntekijöitä. Vanhempia ei koskaan.
