Ajatukset hyvinvointivaltion olemassaolon tärkeydestä ovat jakautuneet ääripäihin puolueissa.
Hyvinvointivaltiosta käytävä keskustelu on Suomessa polarisoitunut 2020-luvulla, ja asenteet ovat koventuneet etenkin heikossa asemassa olevia kohtaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari arvioi, että hyvinvointivaltio ole enää puolueiden yhteinen tavoite.
– Hyvinvointivaltio ei entiseen tapaan ole kansallinen projekti, vaan se on voimakkaasti toiseen näistä isoista blokeista kietoutuva. Toisella puolella talouden kestävyys on noussut keskeisemmäksi, Saari sanoo.
Hyvinvointivaltiota koskevat näkemykset ovat Saaren mukaan jakautuneet yhä selvemmin poliittisiin blokkeihin. Oikeistossa korostuu julkisen talouden vakaus, vasemmalla sosiaaliset oikeudet ja hyvinvointivaltion puolustaminen.
Vaikka puolueiden näkemykset ovat aiemminkin eronneet toisistaan, puhallettiin aiemmin kuitenkin yhteisen hyvinvointivaltion suuntaan.
– Kaikkien hallituspuolueidenkin kannat olivat hyvin hajallaan, mutta pääsääntöisesti hyvinvointivaltiota tukevia, Saari sanoo.
Puolueiden erot näkyvät myös siinä, miten sosiaaliturvariippuvuuteen ja etuuksien ja palvelujen pitkäaikaiskäyttöön suhtaudutaan. Saaren mukaan perussuomalaiset ovat kaikkein kriittisin puolue suhteessa hyvinvointivaltioon, ja kritiikissä painottuu maahanmuutto. Kokoomuksessa painotus on Saaren mukaan enemmän toimeentulotuessa ja etuuksien pitkäaikaisessa ja osin vilpillisessä käytössä.
– Ja nyt meillä on samanhenkisiä puolueita kaksi kappaletta hallituksessa eikä siellä ole vastavoimaa tai kompromissin tarvettakaan entiseen tapaan.
Saari näkee, että vihreät, vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraatit ovat puolestaan siirtyneet aikaisempaa myönteisempään suuntaan hyvinvointivaltion kannatuksessa.
Hyvinvointivaltio pyrkii takamaan ainakin perustasoisen hyvinvoinnin.
Hyvinvointivaltiossa julkinen valta huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista tarjoten näille erityyppisiä palveluita ja etuuksia.
Se vastaa erilaisiin sosiaalisiin riskeihin voimavarojen keskitetyn uudelleenjaon ja sääntelyn avulla.
Sosiaalisia riskejä liittyy muun muassa lapsuuteen, pitkäaikaissairauteen, työkyvyttömyyteen, vanhuuteen, sekä asumiseen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, työttömyyteen, määräaikaiseen sairauteen, opiskeluun, maahanmuuttoon ja ylivelkaantumiseen.
Peruspalveluihin kuuluvat muun muassa terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva.
Julkisen vallan tarjoamia tukimuotoja ovat esimerkiksi opintotuki, lapsilisä, asumistuki ja toimeentulotuki.
Valtiosääntöoikeudellisesti merkittävä ja hyvinvointivaltioajatteluun kuuluva komponentti on taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien järjestelmä sekä sen tehokas toteuttaminen ja valvonta.
Saaren mukaan luottamus lähti laskuun ensin sosiaali- ja terveyspalveluissa, mitä selittivät sote-uudistuksen tuoma epävarmuus ja pelko palveluiden heikkenemisestä. Seuraavaksi laskua nähtiin sosiaalivakuutusetuuksissa ja myöhemmin myös työeläkkeissä.
– Luottamus on kääntynyt laskuun, sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.
Saaren mukaan usko sosiaali- ja terveyspolitiikkaan on kautta linjan heikentynyt, ja käsitys siitä, että hyvinvointivaltiota ajetaan alas, on voimistunut. Muutoksia Saari näkee erityisesti työikäisen väestön sosiaaliturvassa ja palveluissa.
– Meillä ei juurikaan enää ole puolueita, joiden äänestäjien enemmistö uskoisi, että hyvinvointivaltiota ei ajeta alas. Tässä on itsessään toteuttavan ennusteen riski.
Saari nostaa esiin myös sen, että toimeentulotuelle on joutunut enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Lisäksi hän arvioi, että työikäisen väestön käyttämistä tulonsiirroista ja palveluista ei enää löydy ”matalalla roikkuvia hedelmiä” leikkauksille, mikä kääntää katsetta suuriin menoeriin, kuten lapsiin ja lastensuojeluun, hyvinvointialueiden menoihin, vammaisten ja työkyvyttömien palveluihin sekä työeläkejärjestelmään.
– Tässä on myös hyvin keskeinen asia, että meidän sosiaaliturvamme selkärankaa eli työikäisen väestön ansioturvaa on nyt hiottu aika lailla ohuemmaksi. Ja se, että selkärangan heikentyminen vaikuttaa koko järjestelmän toimivuuteen tällä hetkellä aika merkittävällä tavalla.
Asenteet koventuneet, mutta leikkausraja näkyy
Saaren mukaan tutkimuksissa on noussut esiin kaksi huono-osaisimpia koskevaa asiaa. Ensinnäkin viimeisten kyselyiden valossa Suomessa vaikuttaa olevan nousussa käsitys, ettei heikossa asemassa olevilta pitäisi enää leikata.
– Ihmiset ajattelevat ikään kuin sivulta päin katsottuna, että se alkaa olla aika kohtuuton se tilanne, jos muutamalla satasella pitää kuukausi elää, Saari sanoo.
Toiseksi Saari arvioi, että suomalaiset ovat aiempaa ärhäkämpiä sosiaaliturvan väärinkäyttöä ja ”sosiaaliturvan riippuvuutta” kohtaan. Saari kuvaa tilanteen kääntöpuolena sitä, että heikossa asemassa olevat tulevat samalla määritellyiksi kriittisten arvioiden kautta.
– Eihän se herkkua ole, jos elämä on ensin jo hyvin pienillä tuloilla ja asema yhteiskunnassa on aika heikko ja sitten vielä saa haukut päälle, Saari sanoo.
Saaren mukaan sosiaali- ja terveyspolitiikassa eletään ”puoliväliä tästä isosta hyvinvointivaltiota vakauttavasta projektista”, ja sekä tämä että ensi vaalikausi ovat hänen mukaansa erittäin tärkeitä.
– Eli tämä vaalikausi ja ensi vaalikausi ovat sosiaali- ja terveyspolitiikallisesti hyvin tärkeää. Monet, käytännössä katsoen kaikki meidän etuudet ja palvelut jollain tavalla tulevat nyt muutetuksi.
Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa linjattiin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suojataan. Käytännössä tilanne on Saaren mukaan muuttunut erityisesti työikäisen väestön osalta.
Saari listaa muun muassa toimeentulotukeen tehdyt leikkaukset, yleistuen käyttöönoton vaikutukset, asunnottomuuden yleistymisen, kuntouttamispalvelujen saatavuuden heikkenemisen sekä kuntouttavan työtoiminnan lopettamisen ja sen korvaamisen vapaaehtoisilla palveluilla. Lisäksi Saari mainitsee maahanmuuttoon tehdyt merkittävät muutokset ja ylivelkaantuneiden määrän kasvun.
– Mutta peruslinja oli se, että hallitus oli vaalikauden alkupuolella aika tarkka, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien etuuksiin ja palveluihin ei tehtäisi leikkauksia.
Saaren mukaan moni heikossa asemassa olevien elämään vaikuttanut muutos on ollut ”oheisvaurioita” siitä, että enemmistön etuuksia ja palveluja on leikattu ja uudistettu. Samalla huono-osaisten ryhmä kasvaa, eikä yksilökohtaisia palveluja pystytä tuottamaan entiseen tapaan, jos henkilöstömäärä ei kasva.
– Tällä hetkellä näyttää selvältä, että kaikki eivät pääse mukaan toivottavasti ensi vuoden vaalikaudella alkavaan myönteiseen kehitykseen yhteiskunnassa.
– Suomi ei ole kuitenkaan niitä maita, joissa ihmisiä on tapana jättää heitteille tämmöisessäkään tilanteessa, Saari sanoo.
Yhteinen suunta uhkaa hämärtyä
Saari arvioi, että polarisaation edetessä, yhteinen linja Suomen suunnasta on katoamassa.
– Kyllä meiltä loppuu yhteinen visio siitä, minkä suuntaan Suomea kehitetään, sanoo Saari.
Mikäli yhteiskunnan tukiverkosta ja hyvinvoinnin kyydistä putoaa, on sieltä palaaminen yhä vaikeampaa, mitä kauemmin tilanne kestää.
– Meille tulee paljon ihmisiä, jotka ovat hyvinkin pitkään viimesijaisilla etuuksilla ja palveluilla. Ja sieltä palaaminen tulee vaikeammaksi, ja kyllä sellainen yleinen tyytymättömyys ja mahdollisesti ryhmien vastakkainasettelu lisääntyy.
Saaren mukaan Suomessa on silti kykyä rakentaa yhteisiä ratkaisuja, mutta se vaatisi rauhallista yhteistä valmistelua perusvaihtoehdoista seuraavaa hallitusta varten. Hyvinvointivaltion tulevaisuus kytkeytyy hänen mukaansa ennen kaikkea kasvuun, työllisyyteen ja tuottavuuteen.
– Kyllähän tämä hyvinvointivaltion tulevaisuus siitä kasvusta ja työllisyydestä on ennen kaikkea kiinni, Saari sanoo.
