Moni suomalaistyttö tuntee olevansa ruma ilman kuvanmuokkausta – "Mielestäni aivan järkyttävää", toteaa psykologi ilmiöstä, johon simppeli kuvateksti voisi auttaa

2:38
Sosiaalinen media on läsnä jo aamukahvilla, työmatkalla, lounaalla ja illan lopuksi kotisohvalla. Moni hakee somesta inspiraatiota, mutta oikeasti "inspokuvien" vaikutus usein aivan päinvastainen.  Asiantuntija kertoo, miksi.

Kapeampi vyötärö, sileämpi iho. Valmis, julkaise. Puolet suomalaistytöistä käyttää filttereitä somekuvissaan; viidesosa kokee, että ei näytä tarpeeksi hyvältä ilman kuvanmuokkausta. – Somen maailmassa ja kulttuurissa et pärjää, ellet pelaa somen säännöillä, pohtii psykologi Katarina Meskanen.

Kukkaseppele, siivet tai eläimen korvat. Suomalaislapsetkin rakastavat sosiaalisen median kuvista tuttuja filttereitä.

10–13-vuotiaista 85 prosenttia lisää filttereillä kuviin elementtejä, kertoo Doven järjestämä kysely. Samalla iho silottuu yleensä olemattomiin – ja jos ei, kyllä se hoituu muutenkin. 40 prosenttia 10–13-vuotiaista nimittäin silottaa kasvojensa ihoa somekuvia varten. 37 prosenttia suurentaa silmiään.

Kyselyyn vastasi yli 500 10–17-vuotiasta suomalaista tyttöä. 34 prosenttia muokkaa kehoaan, esimerkiksi pienentää vyötäröään. 

Se kuulostaa hirveältä. Surulliselta. Ja niin kovin, kovin nykyaikaiselta.

– Tämä kaikki kertoo mielestäni ennen kaikkea ajastamme ja yhteiskunnastamme, nimenomaan somesta. Somen maailmassa ja kulttuurissa et pärjää, ellet pelaa somen säännöillä, psykologi Katarina Meskanen pohtii puhelimessa.

Kolmasosa suomalaistytöistä pitää enemmän siitä, miltä muokattu kuva näyttää – some asettaa paineita

Somen kuvaelma elämästä ei ole todellinen; se on kuin elämän irvikuva, paranneltu ja irvokkaaseen huippuunsa hiottu. Some kutsuu varsinkin tyttöjä ja naisia muokkaamaan kuviaan, koska vain siten ihminen voi yltää somemaailman ylettömiin standardeihin.

Ja mehän muokkaamme. Silotamme kuvistamme rypyt, kadotamme pyykkikasat taustalta. Vaihdamme silmien väriä, ja samalla vinoutamme ajattelumme. Lähes kolmasosa 10–17-vuotiaista suomalaistytöistä pitää enemmän siitä, miltä muokattu kuva näyttää. Lähes viidesosa kokee, että ei näytä tarpeeksi hyvältä ilman kuvanmuokkausta.

Doven kyselyn mukaan joka neljäs nuori on huolissaan siitä, että ei voi näyttää tosielämässä samalta kuin somessa. Oma naama on siis eräänlainen pettymys.

– Miksi kuvia muokataan? Osaltaan se kertoo paljon nuoruudesta ikäkautena. Nuorena on tärkeää kuulua joukkoon ja olla kuten oma viiteryhmä. Jos se oma ryhmä löytyy somesta ja sosiaalisen median kuvaelmasta, totta kai se asettaa paineita sille, että täytyy näyttää samalta, Meskanen pohtii.

"Se on mielestäni aivan järkyttävää"

Teini-ikäiset ovat yleensä jo lähtökohtaisesti epävarmoja oman ulkonäkönsä suhteen. Paine kuulua porukkaan on kova: se houkuttelee käyttämään filttereitä ja parantelemaan kuvia.

Toisaalta aikuisethan maailman luovat. Tämä on siis meidän syytämme.

– Se on mielestäni aivan järkyttävää, Meskanen puuskahtaa.

– Mehän tämän somemaailman olemme luoneet, mutta yhä nuoremmat sitä käyttävät. Aikuiset luovat trendejä, jotka ikään kuin valuvat alaspäin yhä nuoremmille.

Moni aikuinenkin kärsii itsetunnon ja kehonkuvan ongelmista. Harva ymmärtää omaa vastuutaan esimerkiksi sen suhteen, miten itsestään puhuu ja millaisia asioita someen julkaisee.

Katso myös: Näin huomattavalla tavalla kauneussuodattimet toimivat – #Unfiltered -somehaaste haluaa muuuttaa kaiken.  Juttu jatkuu videon alla.

3:00
#Unfiltered -somehaaste haastaa paljastamaan kasvot filtterin takaa – uskallatko sinä ottaa haasteen vastaan?

– Itse peräänkuulutan jokaisen somessa toimivan aikuisen vastuuta suhteessa nuoriin ja lapsiin. On tärkeä tiedostaa oma vastuu ja ennen kaikkea, kantaa se. Somehan on aika kasvoton: ei välttämättä ihan edes itsekään tule ajatelleeksi, miten oma toiminta tai tapa olla esillä vaikuttaa seuraajiin.

Nuoret ja lapset ihailevat valtavasti erilaisia meikkaajia, tubettajia, sometähtiä ja fitness-vaikuttajia, jotka saattavat Meskasen mukaan joko vahingossa tai tahallisesti puffata sekä epärealistista minäkäsitystä että vääristynyttä ruoka- ja liikuntasuhdetta.

"Kuvathan ovat poseerattuja, käsiteltyjä, huolella harkittuja kuvaelmia"

Jos epärealistisiin tavoitteisiin ei muuten voi päästä, astuu kuvien muokkaaminen estradille. Doven tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista 10–17-vuotiaista tytöistä käyttää filttereitä näyttääkseen paremmalta somessa.

Jopa 35 prosenttia tytöistä muokkaa ulkonäköään erilaisten sovellusten avulla. Suurin osa kokee, että kuvassa täytyy näyttää täydelliseltä, jotta sen ylipäätään voisi laittaa someen. Maailmalla puhuttiin jo vuosia sitten "Snapchat-häiriöstä", jossa nuoret saapuivat plastiikkakirurgille inspiraationaan yltiömuokattu somekuva. Omista kasvoista haluttiin someharhan kaltaiset.

Meskanen uskoo, että aikuisten on piirun verran helpompaa toimia somessa, koska he ovat eläneet myös ilman sitä.

–  Me aikuiset tiedostamme helpommin, ettei some ole todellinen maailma. Valokuva-albumeihinkin valitaan vain kivoimmat otokset. Ei kukaan ajattele, että albumi edustaisi koko elämää. Mutta kun toimimme somessa, meille saattaa syntyä harhakuva siitä, että tämä tili edustaa tätä ihmistä todellisuudessa. Kuvathan ovat poseerattuja, käsiteltyjä, huolella harkittuja kuvaelmia ihmisen elämästä tai hänestä itsestään, Meskanen pohtii.

Nuorille somen kiiltokuvamaisuus saattaa hämärtyä. Heille some on ollut olemassa aina; täydellisten asetelmakuvien, smoothiekulhojen ja fitspo-otosten virta on ollut jatkuva.

– Onhan tästä aiheesta puhuttu nuorille, mutta kun he vertaavat itseään somen kiiltokuvakuvaelmaan, tieto siitä, ettei tämä ole todellista, ei välttämättä pysy mielessä, Meskanen sanoo.

Osa ongelmaa on, että teemme päätelmiä idoleistamme ja ystävistämme sen perusteella, mitä he julkaisevat somessa. Meskasen suosikkianalogia on spottilamppu; hän vertaa sosiaalista mediaa kirkkaaseen valoon, jolla valaistaan tarkasti vain tiettyä osaa elämästä. Kaikki muu jää pimentoon.

– Someen julkaistessamme itse tietoisesti valitsemme, mihin harkittu valokeila osuu. Syntyy hyvin kapea kuva elämästämme. Eihän se missään nimessä edusta koko totuutta.

Mitä selfiekulttuuri meille tekee? "Ikään kuin pyörimme itsemme ympärillä"

Koskaan maailman historiassa ihmiset eivät ole katselleet itseään niin paljon kuin nyt. Siinä, missä vuoden 1999 kesäfestareiden kamerat suuntautuivat kohti bändejä tai kavereita, nykyihminen osoittaa kameralla itseään. Selfiekulttuurista Meskanen on ainakin jollakin tasolla huolissaan.

– Ennenhän filmikamerassa oli 24, joskus "jopa" 36 kuvaa, joten harkitsimme huolella kuvia – eivätkä ne usein olleet meistä itsestämme. Selfiet vievät huomion itseen yhä enemmän. Ikään kuin pyörimme itsemme ympärillä, ja maailmankuvamme keskittyy enemmän ja enemmän meihin itseemme, hän pohtii.

Toki selfiet ovat tärkeitä: niillä voi dokumentoida itseään, harrastuksiaan, itselle rakkaita asioita. Meskanen näkee selfiet keinona todentaa itsensä: niiden kautta ihminen ikään kuin sanoo muille: "Hei, minäkin olin siellä".

– Selfieiden kautta tulee ehkä nähdyksi muiden silmissä, mutta samalla tulee nähdyksi vain eräänlaisena versiona itsestään. Harva meistä julkaisee niitä niin sanottuja epäonnistuneita kuvia, Meskanen muistuttaa.

Selfiet täyttävät Meskasen mukaan kenties jonkinlaista tarvetta, joka ei tosimaailmassa tule tyydytetyksi. Meskanen kehottaisi pohtimaan, kohtaammeko toisiamme aidosti.

–Tunnemmeko, että meidät nähdään tavallisessa elämässämme? Hyväksymmekö toinen toisemme sellaisenaan? Vai pitääkö omien kuvien julkaisun kautta ikään kuin astua esiin, tulla näkyväksi?

"Toivoisin kuviin huomatusta siitä, että tätä kuvaa on muokattu"

Vahinko ja tottumukset ovat jo syntyneet. Meskanen ei usko, että filttereiden räjäyttäminen pois somesta enää pelastaisi tilannetta. Jotakin muuta voisi sen sijaan kokeilla.

– Toivoisin kuviin huomatusta siitä, että tätä kuvaa on muokattu. Että siitä tulisi läpinäkyvämpää, hän pohtii.

Katso myös: Miten kohtelet itseäsi, kun kukaan muu ei kuule? "Sanoissa, joita sanomme itsellemme, on valtava voima"Juttu jatkuu videon alla.

3:03
Valokuvaaja Erika kuvaa naisia, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Jokainen voi muuttaa käsitystään itsestään, hän uskoo.

Kärjistäen yltiömuokattuja kuvia voisi verrata tilanteeseen, jossa ihmiselle on tehty tuhansilla euroilla kauneusleikkauksia, mutta hän väittää itsepintaisesti, ettei mitään ole paranneltu. Tällainen olisi omiaan murskaamaan sekä operaatioissa käyneen että hänen kuviinsa itseään vertaavan katselijan itsetunnon – kumpikin kokisi, ettei kelpaa omana itsenään.

– Filttereiden poistaminen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, koska asennolla tai valaistuksella, kuvakulmalla tai taitavan kuvaajan ohjauksessa voi saada vaikka mitä aikaan. Kuvatekstiin voisi laittaa "tämän kuvan on ottanut ammattikuvaaja". Tai "tämän yhden onnistuneen kuvan eteen otin 50 kuvaa, joihin en ollut tyytyväinen". "Tässä on käytetty sitä filtteriä tai muokattu tätä". Tämä vaatisi aika paljon asennemuutosta.

Kehopositiivisuus on tervetullut vastavoima: "Toivon, että elämme jonkinlaista murrosaikaa"

Some on ääripäiden maailmaa: toisessa laidassa lepäävät äärettömyyksiin muokatut kuvat, toisessa vartalot, joista ei ole muokattu mitään. Kehopositiiviset kuvat ovat tervetullut vastavoima muovinhajuisille filttereille, mutta toisaalta on harmi, että sosiaalinen media on polarisoitunut.

– Toivon, että elämme jonkinlaista murrosaikaa, jossa ihmiset alkavat vähän kyllästyä tyhjään, siloteltuun, persoonattomaan pintaan. Halutaan aidompaa samaistumispintaa ja kohdetta, Meskanen sanoo.

Meskasen oma suhde sosiaaliseen mediaan on kaksijakoinen. Kun Facebookin palvelut kaatuivat syyskuussa 2021, hän tunsi tavallaan helpotusta siitä, ettei Instagramiin voinutkaan mennä – eikä ollut yksin.

Jotta somen aiheuttamalta ähkyltä ja ahdistukselta voisi välttyä, omia uutisvirtoja kannattaisi tutkia tiedostaen.

– Peräänkuuluttaisin harkitsevuutta somen käyttöön. Mitä some itselle merkitsee? Kun selaa omaa somevirtaa, millaisia tunteita se herättää? Someen kannattaa aika ajoin ottaa vähän etäisyyttä ja siitä voi myös ottaa ihan lomaa, Meskanen vinkkaa.

Tarkkaile somenkäytön aiheuttamia tunteita: "Emmehän me maksa harrastuksestakaan, jos siitä ei tule hyvä olo"

Tärkeintä olisi nähdä pelkkien kuvien taakse. Tekeekö tämän tai tuon influensserin seuraaminen aidosti hyvää? Mitä tarpeita se tyydyttää: yhteisöllisyyden, voimaantumisen, ja vertaistuen vai sittenkin pilkkaamisen, itsensä soimaamisen ja vertailun?

– Jos huomaa, että some ei tee hyvää, kehotan pohtimaan, voisiko omaa somea muokata sellaiseksi, että siellä olisi hyvä olla. Emmehän me maksa harrastuksestakaan, jos siitä ei tule hyvä olo ja mieli, Meskanen huomauttaa.

Instagramissa saattaa vierähtää tuntikausia joka päivä. Ei ole aivan sama, millaisiin asioihin nuo tunnit käyttää. Sillä, ettemme kolmen tunnin sisällä näe yhtään filtteröimätöntä kuvaa, on hintansa.

– Olisi tärkeää, että some myös tukisi hyvinvointia ja mielenterveyttä, ja täyttäisi sen tarpeen, jota haemme. Että se olisi ystävällinen ympäristö eikä pahoinvoinnin lähde, vertailun ja epävarmuuden aiheuttaja. Monihan käyttää somea väärin itseään kohtaan, ruoskimisen tai vertailun välineenä. Siellähän on loputtomasti parempia ihmisiä, ainakin joillakin mittapuilla. Heidän etsimisensä somen loputtomasta suosta ei tee hyvää kellekään.

Katso myös: MTV Uutiset testasi huippusuosittua Instagram-filtteriä: Tunnistatko tv:stä tutut ruutukasvot Disney-hahmoina?

0:45

Osittainen lähde: Doven ja Synon tutkimus. Synon toteuttama tutkimus toteutettiin Suomessa online-paneelina 15.4.–31.5.2021. Siihen vastasi yhteensä 508 10–17-vuotiasta suomalaista tyttöä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja