Amanda Pasanen kirjoitti kirjan, vaikka koki olevansa pelkkä huijari – näin syntyy huijarisyndrooma, joka vaivaa myös kovia ammattilaisia | MTV Uutiset
Amanda kirjoitti tietokirjan, vaikka koki itse olevansa pelkkä huijari – huijarisyndrooma vaivaa myös kovia ammattilaisia, mutta siitä voi päästä eroon
7:12Katso myös: Huijarisyndroomasta kärsivä ei luota itseensä, vaikka huijariajatukset eivät perustu totuuteen. Juttu jatkuu videon jälkeen. Aiheesta keskusteltiin Huomenta Suomessa jo 2017.
Julkaistu 12.09.2021 08:06
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Aiemmin Amanda Pasanen koki, että on saanut ja saavuttanut liikaa verrattuna siihen, mitä oikeasti osaa. Nyt hän on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa "huijareilta huijareille".
Amanda koki olevansa huijari jo vuonna 2017. Kaupunginvaltuutettuna ja vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajana Helsingissä toimiva Pasanen aloitti silloin poliittisen uransa.
– Silloin oli paljon ajatuksia siitä, että olin saanut ja saavuttanut liikaa verrattuna siihen, mitä oikeasti osasin ja jotenkin "ansaitsin", Amanda Pasanen pohtii nyt.
Huijarisyndroomalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa ihminen saavutuksistaan huolimatta uskoo olevansa epäpätevä. Hän kokee huijanneensa tiensä tuurilla esimerkiksi työpestiin tai opiskelupaikkaan ja uskoo, että pian "totuus" hänen kyvyttömyydestään paljastuu myös muille.
"Tuottaisin kaikille näille ihmisille pettymyksen..."
Amanda valittiin vihreiden nuorten puheenjohtajaksi vuonna 2018. Samalla hän koki, ettei ollut luonteeltaan "poliitikon kaltainen"; siis kärkevä ja erehtymätön, kovaksi keitetty. Amanda aidosti uskoi, ettei ole tarpeeksi hyvä hoitamaan tehtäviä, joita hänelle oli suotu.
– Jostain tuli myös sellainen ajatus, että muut olisivat jotenkin olettaneet minun pystyvän parempaan valitessaan minua tiettyihin positioihin, ja nyt tuottaisin kaikille näille ihmisille pettymyksen, koska olin "huijari". Politiikan keskustelunaiheita ja puhetapaa määrittivät lähinnä muut kuin nuoret ympäristöasioista huolestuneet naiset. Siitä tuli myös tunne, että ei kuulu tänne.
Kun Amanda viimein alkoi puhua tuntemuksistaan muiden kanssa, hän huomasi, ettei todellakaan ole yksin. Somessa sateli yllättäviäkin viestejä: Amandan itsensä silmissä kovat, itsevarmat ja harjaantuneet ammattilaiset kertoivatkin yllättäen tuntevansa samoin.
– Lähes kaikilla ystävillänikin oli joskus ollut samankaltaisia fiiliksiä, vaikka he olivat fiksuja ja päteviä ja ihan oikeutetusti myös saavuttaneet hienoja asioita elämässään. Silloin aloin suhtautua myös myötätuntoisemmin omiin epävarmuuksiini, Amanda kuvaa.
– Eräs ystäväni pääsi tekemään opinnäytetyötään arvostettuun Oxfordin yliopistoon ja kertoi myöhemmin, että koki huijanneensa tiensä läpi koko opinnäytetyön. Ohjaajiltaan saamastaan hyvästä palautteesta huolimatta hän koki vahvasti, ettei oikeasti osannut mitään, ja jätti hakematta väitöskirjapaikkaakin huijaritunteiden takia.
"Teki myös mieli vähätellä kirjaprojektia, joskus jopa vain vältellä sen mainitsemista"
"Huijareilta huijareille". Niin kuvaillaan Sanni Lehtisen, Amanda Pasasen ja Silja Uusikankaan teosta Huijareiden vallankumous — Huijarisyndrooman yhteiskunnallisilla juurilla (Vastapaino, 2021). Kirjoittajat uskovat, että huijari-ilmiö on ennen kaikkea oire eriarvoistavasta, suorituskeskeisestä yhteiskunnasta.
Aluksi koko ajatus kirjasta tuntui todella utopistiselta: olisiko Amanda todella tarpeeksi pätevä kirjoittamaan vakavasti otettavaa tietokirjaa?
– Teki myös mieli vähätellä kirjaprojektia, joskus jopa vain vältellä sen mainitsemista, jotta ei tarvitsisi sitten sanoa ihmisille, että no katotaan, tuleeko siitä mitään. Vaikka siis oikeastihan me teimme todella kovasti ja kunnianhimoisesti töitä tämän kirjan eteen, Amanda sanoo.
Katso myös: Miten kohtelet itseäsi, kun kukaan muu ei kuule? "Sanoissa, joita sanomme itsellemme, on valtava voima". Juttu jatkuu videon alla.
3:03Valokuvaaja Erika kuvaa naisia, jotka eivät usko olevansa kuvauksellisia. Jokainen voi muuttaa käsitystään itsestään, uskoo Erika.
Apua projektiin toivat muut osalliset, joiden kanssa omia epävarmuuksia saattoi käsitellä. Kun yksi epäili itseään, toiset tsemppasivat.
– Huijariajatuksiin auttoi myös vain systemaattinen tekeminen, asioiden pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin ja eteneminen pala palalta. Pohjasimme kirjaamme myös haastatteluihin ja myös nämä kohtaamiset välillä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa loivat uskoa siihen, että aihe ja projekti oli tärkeä ja tarpeellinen.
Epäiletkö omia kykyjäsi jo valmiiksi?
Yksi kirjan kantavista ajatuksista on, etteivät niin sanotut huijariajatukset synny tyhjiössä. Amanda uskoo, että esimerkiksi ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat siihen, kuka alkaa uskoa olevansa huijari. Esimerkiksi sukupuoli tai vähemmistöasema voivat altistaa huijarisyndroomalle.
"Pitkään jatkunut huijarisyndrooma voi johtaa esimerkiksi loppuun palamiseen..." Kuvituskuva.Copyright (c) 2018 Ms.Lotus Bua/Shutterstock. No use without permission.
– Jos et esimerkiksi ole tottunut näkemään itsesi kaltaisia ihmisiä tietynlaisissa positioissa yhteiskunnassa tai jos kohtaat syrjintää ja ennakkoluuloja omassa arjessa, on todennäköisempää, että epäilet omia kykyjäsi jo valmiiksi.
Se, että esimerkiksi töissä kokee joskus olevansa taidoiltaan vajavainen, on melko tavallista. Oleellisempaa olisi Amandan mukaan pohtia, millaisiin ihmisiin huijarisyndrooma vaikuttaa pysyvästi.
– Pitkään jatkunut huijarisyndrooma voi johtaa esimerkiksi loppuun palamiseen johtavaan ylisuorittamiseen ja alisuorittamiseen, jossa jätetään mahdollisuuksia hyödyntämättä ja unelmia unelmoimatta. Tämä riippuu paljon siitä, kuinka paljon ympäröivä yhteiskunta ja ihmiset kannustavat menemään eteenpäin ja tavoittelemaan asioita huijaritunteista huolimatta, hän kuvaa.
– Monet ei-akateemisista tai keskiluokkaisista perheistä tulevat saattavat kokea huijaritunteita esimerkiksi yliopistossa tai myöhemmin työelämässä, koska käsitykset hyvästä elämästä poikkeavat siitä, mihin aiemmin on tottunut.
Työpaikalla ongelmana kapea "pätevyyden" määritelmä
Yhteiskunnan ennakkoluulot ja oletukset sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta tai vähemmistöistä, vaikuttavat ihmiseen myös tiedostamatta. Moni on esimerkiksi kasvanut oppien, että pojat leikkivät villejä ja raisuja leikkejä, mutta tytöt ovat hillittyjä, ottavat muut huomioon ja ovat kiinnostuneita vaikkapa meikkaamisesta. Jos lapsi sitten ei sovikaan annettuun muottiin, hän voi kokea olevansa vääränlainen – siis kuin "huijari".
Katso myös: Tytöt saavat jo päiväkodissa kehuja kiltteydestä, pojat aktiivisuudesta. Juttu jatkuu videon alla.
2:41Naisten elämään kuuluu paljon vähättelevää kulttuuria..
Työpaikalla ongelmaksi voi muodostua pätevyyden määritelmä: se saattaa olla kapea ja yksipuolinen.
– Vallassa olevat ihmiset palkkaavat usein tiedostamattaan itsensä kaltaisia ihmisiä, vaikka muillakin tavoin päteviä ihmisiä voisi olla saatavilla. Tämä ylläpitää helposti melko yksipuolista kuvaa siitä, miltä näyttää tietyllä alalla menestynyt ja pätevä ihminen, Amanda kuvailee.
– Monilla aloilla pätevyyden muotin täyttää edelleen parhaiten valkoinen keski-ikäinen mies, ja valkoiseen miehisyyteen liitetyt ominaispiirteet ja käyttäytyminen.
Huijarisyndrooma nakuttaa aivoissa ja työtarjous livahtaa ohi
Huijarisyndrooman vuoksi ihminen saattaa jättää tilaisuuksia väliin: ylennyksestä ei uskalla edes haaveilla, koska mitä siitäkään tulisi. Huijarisyndrooma nakuttaa aivoissa, ettei työtarjoukseen kannata tarttua, koska taidot eivät kuitenkaan riitä.
– Huijarisyndrooma vie paljon potentiaalista osaamista ja moninaisuutta pois työpaikoilta ja yhteiskunnasta, kun tietynlaisista taustoista tulevat ihmiset eivät hyödynnä kaikkea potentiaaliaan epäillessään omia kykyjään.
Amandan mukaan osa ihmisistä yksinkertaisesti saa paremmat lähtökohdat elämälleen. Jos elää turvallisen lapsuuden, ei esimerkiksi kuulu mihinkään vähemmistöön eikä toimeentulosta koskaan tarvitse kantaa huolta, mahdollisista huijariajatuksista voi päästä helpommin eroon.
Jos perheessä esimerkiksi on itsestään selvää, että peruskoulun jälkeen mennään lukioon, ihminen ei luultavasti ala epäillä sitä, "kuuluuko" hän sinne. Kokemukset opettavat ihmiselle, mihin kaikkeen hän on oikeutettu.
Jos perheessä on itsestään selvää, että lukioon mennään, ihminen ei luultavasti ala epäillä sitä, "kuuluuko" hän sinne. Kuvituskuva.Copyright (c) 2020 Matej Kastelic/Shutterstock. No use without permission.
– Turhaan häpeään ja huijarisyndroomaan voi liittyä esimerkiksi ajatuksia siitä, että ei ole ansainnut onnistumisia tai kehuja, koska on tottunut kuulemaan ympäriltään viestejä siitä, että itsen kaltaiset ihmiset eivät tietyissä asioissa pärjää.
Toisaalta Amanda ei usko, että pelkästään etuoikeudet elämässä voisivat estää huijarisyndrooman syntymisen; sitä voivat kokea ihan kaikki, taustasta ja lähtökohdista riippumatta.
– Tietyt persoonallisuuspiirteet esiintyvät usein huijariajatusten yhteydessä, kuten vaikka perfektionismi tai täydellisyyden tavoittelu. Huijariajattelun on myös todettu olevan enemmän introverttien kuin ekstroverttien ongelma. Ihmiset voivat myös kokea syyllisyyttä ja jopa huijaritunteita siitä, että tiedostavat vahvasti oman etuoikeutetun asemansa: onko mikään oikeastaan omaa ansiotani?
Mistä sitten tietää, ettei oikeasti ole huijari? Siitä, ettei ole alun perin ollut tarkoitus huijata ketään.
Huijarisyndrooma-ajatukset saavat olon tuntumaan huijarilta, vaikka oikeasti ihminen ei ole sumuttamassa muita esimerkiksi keksityllä työkokemuksella tai väärennetyillä todistuksilla. Ajatuksilla ei siis ole todellisuuspohjaa.
Huijarisyndrooman eräänlainen vastakohta on Dunning-Kruger-efekti eli ylivertaisuusvinouma. Siinä ihminen yliarvioi taitonsa ja kykynsä reippaasti paremmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat.
– Ylivertaisuusvinoumaa ja huijarisyndroomaa yhdistää vain se, että henkilö ei pysty todenmukaisesti arvioimaan omia kykyjään, Amanda kuvailee.
Toisaalta on hyvä tietää, ettei tiedä kaikkea. Uusissa työtehtävissä kannattaakin perehtyä asioihin ja ymmärtää, ettei tiedä vielä osaa kaikkia ammatin saloja. Se on vahvuus.
– Ohimenevät epäilykset omista kyvyistä voivat auttaa tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti ja sparrata tarkempiin ja parempiin lopputuloksiin.
Katso myös: Miksi tavoittelemme kympin tulosta, kun seiskallakin pärjäisi ihan hyvin? Professori Juha T. Hakala uskoo, että liika kunnianhimo ei välttämättä tuotakaan menestyjiä – päinvastoin. Juttu jatkuu videon alla.
3:45Liika kunnianhimo onkin pahasta, uskoo Juha – älä yritä aina tehdä parastasi!
"Itseensä uskominen harvoin on yksinkertainen tahdon asia"
Usein odotamme itseltämme enemmän kuin toisilta; monilla on taipumus olla kriittisempi itseään kuin muita kohtaan. Osasyy on Amandan mukaan yhteiskunnan odotuksissa ja normeissa.
– Esimerkiksi tyttöjä kasvatetaan jo pienestä pitäen olemaan kriittisiä itseään kohtaan ja olemaan ennemmin vaatimattomia kuin ylpeitä omista saavutuksistaan, Amanda pohtii.
– Naiset saattavat tiedostamattaan pyrkiä käyttäytymään naiseuden stereotypian mukaisesti eli toimimaan niin kuin "oikean" naisen oletetaan toimivan. Koska itsensä vähättelyä ja vaatimattomuutta pidetään "oikean" naisen ominaisuutena, naiseksi itsensä määrittelevät saattavat toisintaa tätä piirrettä tullakseen hyväksytyksi sukupuolessaan.
Positiivisuus ja niin sanottu "kaikki on mahdollista, kunhan uskot itseesi -ajattelu" on varsinkin somessa yleistä ja suosittua. Toisaalta huijarisyndroomaa poteva ei välttämättä usko, että aidosti ansaitsee saamaansa tilaisuutta.
– Itseensä uskominen harvoin on yksinkertainen tahdon asia. On paljon helpompaa uskoa itseensä, jos ei koko ajan joudu ottamaan vastaan palautetta ja viestejä siitä, että ei kelpaa tai ole tarpeeksi hyvä tai sovi yksipuoliseen pätevyyden muottiin, Amanda toteaa.
Huijarisyndroomaa poteva ei välttämättä usko, että aidosti ansaitsee saamaansa tilaisuutta. Kuvituskuva.Copyright (c) 2018 eldar nurkovic/Shutterstock. No use without permission.
Ihmistä ympäröivät rakenteet ja kulttuuriset tekijät siis vaikuttavat siihen, miten helppoa hänen on uskoa itseensä eri tilanteissa.
– Jos esimerkiksi huijarisyndroomaan pyritään puuttumaan vain sillä, että ihmiset opettelisivat uskomaan enemmän itseensä, aletaan helposti jakaa yksilöille vastuuta rakenteellisista ongelmista. Jos naisia ja vähemmistöjä syrjitään työpaikalla tai yhteiskunnassa ei ratkaisu siihen voi olla vain se, että näiden ihmisten pitää itsekseen voimaantua, vaan on kaikkien muidenkin vastuulla luoda sellaista yhteiskuntaa, joka on vapaa syrjinnästä.
Amanda kuitenkin uskoo, että moni asia on mahdollinen, jos ihminen uskoo itseensä. Huijariajatuksiakaan ei tarvitse kuunnella, koska nehän ovat itse huijausta – siis valetta.
– Kovalla itsetunnolla ja pokalla voi saavuttaa vaikka mitä. Kaikille se ei vain ole itsestäänselvyys.
Huijarisyndrooma voi olla pitkäaikainen piina, mutta ikuinen sen ei tarvitse olla. Itsensä huijariksi tuntevan ei siis tarvitse kokea niin ikuisesti.
– Huijarisyndroomasta voi tietenkin päästä eroon, jos saa paljon kannustusta ja tukea, hyvää palautetta ja hyvää johtamista ja toisaalta oppii tunnistamaan ja hyväksymään omia vahvuuksia ja heikkouksiaan.
Amanda itse karisti huijarisyndroomaa ihmisten tsemppauksen ja tuen avulla. Ymmärrys muun muassa naiseuteen liitetyistä ennakkoluuloista ja stereotypioista on auttanut.
– Ymmärsin esimerkiksi, kuinka olin väheksynyt tiettyjä piirteitä ja vahvuuksiani osittain siksi, että elämme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa monia miehisiä ominaisuuksia arvotetaan naisellisiksi miellettyjä ominaisuuksia korkeammalle, hän kuvaa.
– Huijariajatuksia tulee välillä edelleen. Haluan kuitenkin ajatella, että osaan suhtautua niihin rauhallisemmin ja jättää niitä paremmin huomiotta. En anna niiden liikaa vaikuttaa tekemisiini ja tiedän, että ne menevät myös usein ohi.
Jos et luota itseesi ammattilaisena, luota edes muihin
Jos ei luota omaan arvioonsa kyvyistään, aina voi luottaa muihin. Amandan mukaan esimerkiksi työtehtävää hakiessaan on olennaista luottaa muiden ammattilaisten arviointikykyyn.
– Jos asiansa osaavat ihmiset ovat valinneet juuri sinut tekemään tiettyä työtehtävää, eikö ole myös heidän ammattitaitonsa väheksymistä ajatella, että he valitsivat väärin? Ehkä myös kyseenalaistaisin ylipäänsä ajatuksen siitä, että ihmiset "ansaitsevat" asioita, hän pohtii.
Elämä on monien ihmisten näkökulmasta jo lähtökohtaisesti epäreilua, vaikka omiin lähtökohtiinsa ei voi vaikuttaa.
– Elämme edelleen sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki eivät lähde tavoittelemaan asioita samalta viivalta. Loppupeleissä todella moni asia elämässä on sattuman sanelemaa ja voi olla mahdotonta osoittaa, mikä osa missäkin onnistumisessa oli osoitus omasta kyvykkyydestä, mikä taas hyvästä tuurista.
