Sofia kirjoitti kirjan nuoriin aikuisiin kohdistuvista paineista – etenkin yksi asia huolettaa: "Tuntuu raa’alta"

3:21
Videolla kirjailija Sofia Pekkarinen kertoo tavoitteellisesta treenaamisesta ja kokemuksistaan bodyfitneksen parissa.

Esikoisteoksensa kirjoittanut Sofia halusi nostaa esiin nuoren aikuisen elämää koskettavia teemoja.

Oma tie, koulutus, sosiaalinen media, erilaiset odotukset elämästä ja urasta… Näitä asioita käsitellään 28-vuotiaan helsinkiläisen Sofia Pekkarisen 23.2.21 julkaistavassa esikoisteoksessa Luna 2.0.

Kirjan päähenkilö Luna on parikymppinen nuori nainen, joka on vastikään tullut petetyksi pitkässä parisuhteessa. Eron myötä Lunan lähitulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi ja samaan aikaan kaikki ympärillä tuntuvat vakiintuvan, etenevän urallaan ja hankkivan lapsia. Lunasta tuntuu, että elämä on merkityksetöntä eikä hän tiedä, mihin ryhtyisi. 

Sitten, erinäisten tapahtumien ja uusien tuttavuuksien myötä, Luna päättää, että tilanteeseen on tultava muutos. Hän aloittaa projektin nimeltä Luna 2.0, jonka avulla hän pyrkii muuttumaan parhaaksi versioksi itsestään.

– Kirja kertoo siitä, mitä elämästä voi tulla, jos sitä alkaa suorittaa ulkoisten paineiden ohjaamana, Sofia kertoo MTV Uutisen haastattelussa.

Nuoria aikuisia koskettavia teemoja

Lunan tarinan kautta kirjassa käsitellään oman itsensä etsintää, itsenäistymistä ja ystävyyttäkin. Lisäksi käsitellään ympäristön luomia odotuksia.

Kirjassa nostetaan esiin erilaisia ympäristön aikaan saamia paineita, joita pari-kolmekymppisiin aikuisiin kohdistuu. Pitäisi hankkia koulutus, edetä uralla ja jossain kohtaa alkaa miettiä lasten hankkimista. 

– Monesti näitä niin sanottuja elämän peruspalikoita ei ollenkaan kyseenalaisteta, Sofia pohtii.

Odotuksia voi tulla perheeltä, somesta ja yhteiskunnasta. Kaiken tämän keskellä yritetään etsiä sitä omaa tietä ja selvittää, mitä itse halutaan.

Luna ei ole Sofian oma kuva, mutta esimerkiksi Lunan potema riittämättömyyden tunne ja kamppailut kehonkuvan kanssa ovat teemoja, joita Sofia on kokenut.

– Olen 28-vuotias eikä minulla vieläkään ole korkeakoulututkintoa. Samaan aikaan toisten urat ovat hyvässä vaiheessa ja jotkut perustavat perhettä.

Koulutuksesta

Kirjassa Luna kokee paineita kouluttautumisesta, mutta ei tiedä, minne hakisi opiskelemaan. Sofia itse piti lukion jälkeen välivuoden, kokeili ravintola-alaa ja jätti sen kesken. 

Myöhemmin hän opiskeli uskontotieteiden kandidaatiksi. Maisterivaiheeseen hän ei jatkanut. 

Nyt meneillään ovat sosionomin opinnot. Vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua.

– Kokeilemalla olen löytänyt oman alani ja olen tyytyväinen, että asiat menivät juuri näin, Sofia kertoo.

Tutkinto ei ole kaikki kaikessa

Sofia korostaa, että hän ei kritisoi koulutusta. Koulutettuja ihmisiä tarvitaan yhtä lailla ja tiettyihin ammatteihin se on edellytys. 

– Viestini on se, että kenenkään ihmisarvo ei ole koulutuksesta tai maisterin papereista kiinni. 

Vanhemmat eivät ole painostaneet Sofiaa tekemään tietynlaisia valintoja. Hän halusi nostaa perheen odotukset esiin kirjassaan, koska on huomannut, että moni on niiden ristipaineessa tuskaillut.

Some lisää riittämättömyyden tunnetta

Yksi iso teema kirjassa on riittämättömyyden tunne. Luna vertailee itseään jatkuvasti muiden elämäntilanteisiin.

Lisätaakkaa tuottaa sosiaalinen media. Täydelliseltä vaikuttavia somekuvia selatessa voi tulla olo, että itse ei ole tarpeeksi sitä, tätä tai tuota. Sosiaalisen median illuusion taakse voi olla vaikea nähdä. Riittämättömyyden tunnetta voi lähteä paikkaamaan keinoilla, jotka vain lisäävät pahaa oloa.

– Tuntuu raa’alta, että paineita on nykyään somen vuoksi niin paljon. Se on huolestuttavaa.

Sofian mielestä somestressistä pitäisi puhua vielä enemmän.

– Toivotaan, että tämän päivän nuoret oppisivat meitä paremmin erottamaan toisistaan todellisen elämän ja sometodellisuuden, jotta se ei se vaikuttaisi niin vahvasti itsetuntoon.

Treenaamisesta

Kirjassa käsitellään myös tavoitteellista treenaamista. Osana projektiaan Luna aloittaa elämäntapamuutoksen. 

Salitreeneihin vuosia sitten hurahtanut Sofia kisasi bodyfitneksessä vuosina 2017 ja 2018. Nyt takana on pari vuotta taukoa, eikä Sofia ole varma jatkosta. Jos hän päättää vielä kisata, on ajankohta valittava tarkkaan. 

– Kisadieetti vie vuodesta aina niin suuren osan, rahaa palaa ja on se kropallekin iso rutistus lähteä kisaamaan. 

Salitreenejä Sofia rakastaa edelleen. Hän käy salilla nelisen kertaa viikossa.

Kuplan ulkopuolelle

Sofia halusi Lunan kautta tarkastella objektiivisemmin sitä, miltä tavoitteellinen treenaus näyttää muiden silmissä: se, kun ravaa kuutena päivänä viikossa salilla, kantaa omia ruokia mukanaan ja elää joidenkin mielestä rajoittunutta elämää.

– Halusin tarkastella sitä, mitä tosi tavoitteellinen treenaaminen voi olla, jos taustalla on aivan erilaiset syyt kuin minulla.

– Aloin miettiä, miltä tuntuisi, jos itse panostaisin johonkin asiaan, josta en nauttisi tai saisi niin paljon irti.

Nauti siitä, mitä teet

Sofia toivookin, että ihmiset treenaisivat siksi, että nauttivat siitä. Treenaamisen pitäisi auttaa voimaan paremmin. 

– Vaikka treenaaminen salilla on ollut tosi in viime vuosina, se ei tarkoita, että sinne pitäisi väkipakolla mennä. Jos pitää enemmän hiihtämisestä, niin menee vaikka hiihtämään. Treenata voi niin monella tapaa.

Ulkonäöstä

Luna kokee ulkonäköön liittyviä paineita. Nuo tunteet ovat Sofialle tuttuja, tosin kauempaa menneisyydestä.

– Olen käynyt ulkonäköön liittyviä stressaavia tuntemuksia läpi teininä. Jos en olisi silloin tullut sinuiksi itseni kanssa niiden asioiden suhteen, some taatusti tuottaisi minulle paineita nyt, hän toteaa.

Uskalla kyseenalaistaa ja tehdä muutoksia

Kirjallaan Sofia haluaisi muistuttaa lukijoita siitä, että kannattaa uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Jos jollekin asialle antaa todella paljon aikaa ja energiaa, olisi hyvä uskaltaa rohkeasti pohtia, antaako tämä iso projekti yhtä paljon kuin se itseltä vaatii. 

– Tavoittelenko tällä jonkun toisen päämääriä tai jotain, mitä ei oikeasti ole edes olemassa, hän selventää.

Jos jokin asia ei tunnu omalta, ei ole häpeällistä jättää sitä kesken. Rohkeutta on nimenomaan se, että kuuntelee itseään ja miettii, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Samojen juttujen äärellä tuskailee moni

Sofia halusi kirjoittaa nuorten aikuisten mielessä pyörivistä stressaavistakin asioista siksi, että moni samaistuu niihin. On paljon ihmisiä, jotka painivat samanlaisten haasteiden, kuten itsetunto-ongelmien kanssa. 

– Niistä on tärkeää puhua avoimesti. Toivon, että Luna 2.0:sta saavat vertaistukea myös ne, joilla ei ole rohkeutta tai mahdollisuutta avata tuntemuksiaan esimerkiksi omalle lähipiirille.

Sofia toivoo, että riittämättömyyden tunteista ja muista vaikeista asioista puhuttaisiin enemmän. Silloin huomaa, että samoja ajatuksia on muillakin.

– Ei ole noloa myöntää omia itsetuntokamppailua tai muita huolia ääneen.

Itselleen kannattaa olla armollinen

Sofian viesti lukijoilleen on selkeä: itseään ei kannata vertailla muihin tai arvottaa sen perusteella, miltä näyttää tai mitä on saavuttanut.

– Eikä etenkään sen perusteella, miltä muut näyttävät tai ovat saavuttaneet. Suhtautukaa itseenne armollisesti.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

Sofia Pekkarisen esikoiskirja "Luna 2.0" julkaistaan 23.02.2021.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja