Rintojen tuijottelua, kommentteja ulkonäöstä, ontuvia treffipyyntöjä – missä menee seksuaalisen häirinnän ja flirtin raja? Ajankohtainen kysymys sivuaa niin lakia, käytöstapoja kuin ilmaisunvapauttakin.
Seksuaalisen häirinnän ja flirtin raja on kuin veteen piirretty viiva. Häirintä kun on yleiskäsite, jonka tulkinta on hyvin yksilöllistä, Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen pohtii.
Rikoslaki kieltää seksuaalisen ahdistelun, joka on fyysistä kajoamista toisen ihmisen koskemattomuuteen. Tasa-arvolainsäädännössä puolestaan sivutaan työpaikoilla tapahtuvaa häirintää, sillä laki velvoittaa työnantajaa puuttumaan siihen, jos työpaikallaan joutuu seksuaalisuuden tai sukupuolensa takia asiattomasti kohdelluksi.
Eettisenä kysymyksenä asia on kuitenkin hankalampi, sillä se liittyy myös tapakulttuuriin ja ilmaisunvapauteen. Suomessa ei ole flirttikulttuuria, joten taka-ajatuksia saatetaan nähdä sellaisissakin eleissä, jotka on tarkoitettu lämminhenkiseksi kommunikaatioksi.
– Joillekin jo silmänisku työpaikalla on huono juttu, toisille se on ihan okei. On hankalaa määritellä tapakulttuurin kannalta mikä on oikein ja mikä ei, Paalanen toteaa.
– Meillä on ilmaisunvapaus, joka koskee myös seksuaalista ilmaisua. Kaikkea seksuaalista ilmaisua ei voida kieltää vaikkapa eettisesti vääränä tai tuomittavana toimintana.
Paalanen määrittelee häirinnäksi toisen toiveiden vastaisen toiminnan. Mikäli lähentely-yritykset eivät kiinnosta, on niistä oikeus kieltäytyä suoraan – myös esimerkiksi työpaikalla.
– Häirintää on se, jos sanotaan, etteivät esimerkiksi seksuaalissävytteiset kommentit kiinnosta, ja kiellon jälkeen niitä jatketaan. Toisen toiveiden vastainen toiminta on häirintää.
Mitä sitten tehdä, jos joutuu häirityksi?
