Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Mika Moringin, 51, kuuden vuoden vankeuteen seitsemään eri naiseen kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista.
Yksi syyte raiskauksesta hylättiin, mutta 14 muuta rikosta luettiin hänen syykseen. Joukossa on muun muassa raiskauksia ja törkeitä vapaudenriistoja. Moring kiisti kaikki syytteet.
Moringia epäillään myös kahden kadonneen naisen taposta, mutta tänään annettu käräjätuomio ei liity näihin epäilyihin.
Metsästi päihtyneitä tai päihteillä houkuteltavissa olleita naisia
Käräjäoikeuden mukaan Moring liikkui tarkoituksellisesti ja suunnitelmallisesti kalliilla autollaan yöaikaan Helsingissä erityisesti prostituutiosta tunnetulla alueella Aleksis Kiven kadulla sekä päihdeasuntolan ja sairaalan läheisyydessä etsimässä päihtyneitä tai päihteillä houkuteltavissa olevia naisia kyytinsä.
– Kyytiin tultuaan naiset ovat joutuneet jäämään vastoin tahtoaan vastaajan seuraan tämän asuntoon, autoon tai vuokramökille useiksi vuorokausiksi. Vastaajan menettelyyn on liittynyt ilmeinen pyrkimys seksuaaliseen kanssakäymiseen uhrien kanssa viime kädessä estämällä heidän poispääsynsä, käyttämällä väkivaltaa tai sen uhkaa ja saattamalla uhrit muutoin avuttomaan tilaan antamalla heille päihteitä sekä kiristämällä, alistamalla ja nöyryyttämällä heitä, oikeus kirjoitti tuomiossaan.
Tuomion mukaan Moring oli muun muassa luvannut ajaa naisen Kalliosta Mannerheimintielle, mutta olikin sen sijaan kuljettanut autoon sammuneen uhrin yli 250 kilometrin päähän Etelä-Savoon Juvalle, missä hänellä oli mökki vuokrattuna. Vapaudenriisto kesti yli kolme vuorokautta ja sen aikana Moring pahoinpiteli naista sekä raiskasi tämän useasti, tuomiossa sanotaan.
Toisessa tapauksessa Moring tarjosi oikeuden mukaan naiselle kyytiä Helsingissä, kuljetti tämän Lopelle ja raiskasi tämän useasti autossaan syrjäisillä metsäteillä. Oikeuden mukaan vapaudenriisto kesti kaikkiaan noin kaksi vuorokautta.
Oikeus: Päihderiippuvuus ei lähtökohtaisesti heikennä uhrin uskottavuutta
Moring sanoi, että väitetyt uhrit olivat päihdeongelmaisia, osa myös prostituoituja, ja että nämä olivat yhdessä keksineet hänestä tarinoita saadakseen korvauksia.
Käräjäoikeus ei löytänyt tällaisesta näyttöä. Päinvastoin ensimmäinen yhteydenotto jokaisen uhrin kohdalla oli tullut poliisilta sen jälkeen, kun uhreihin liittyviä tietoja oli esimerkiksi löytynyt Moringin puhelimesta muun tutkinnan yhteydessä. Senkin jälkeen uhrit olivat aluksi haluttomia kertomaan itseensä kohdistuneista rikoksista ja tekemään rikosilmoitusta.