"Meidän porukasta ei ole enää hirveän moni elossa" – Ukrainassa taistellut Harri kertoo MTV:lle, miksi palasi lopulta Suomeen

– Moni luulee, että sota rintamalla on samanlaista kuin videopeleissä. Pitää kuitenkin ymmärtää, mitä se tekee pääkopalle ja että siellä voi henki lähteä.

– Minulla on stressitila vieläkin päällä, välillä tuntuu siltä, että ajatus katkeaa. Sota tulee uniinkin, Väisänen sanoo.

Lue myös: Tulitaistelussa haavoittunut suomalainen kertoo kauhunhetkistään Ukrainassa: "Olin jo valmistautunut siihen, että tähän taidan jäädä"

Ukrainan kokemusten käsittelyssä auttaa vertaistuki. Perheen ja ystävien lisäksi Ukrainassa olleiden taistelutovereiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä.

– Laitellaan viestejä toisillemme. Osalla on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa. Tuemme toinen toisiamme. Se on hieno porukka.

Kuolemanpelko oli Ukrainassa läsnä jatkuvasti. Välillä oli sellaisia tilanteita, että Väisänen oli jo varma, ettei näe seuraavaa päivää.

– Kuolemanpelko on kuitenkin asia, joka myös häviää. Sellaiset kolme päivää rintamalla siinä menee.

Lue myös: Somevaikuttaja: Putin valmis uhraamaan kymmeniä tuhansia venäläisiä lisää – näin diktaattorille voi tulla loppu

Sotaan lähteminen ei ole missään vaiheessa kaduttanut Harri Väisästä.

"On ihme, että seison vielä tässä"

Ulkoministeriön tiedossa ei ole, kuinka moni suomalainen on Ukrainassa taistelemassa. Matkustusilmoituksen tekeminen on vapaaehtoista eikä ministeriö kysy matkan syytä.

Tarvikkeita ja suojavarusteita Ukrainaan toimittanut vapaaehtoinen arvioi MTV Uutisille suomalaistaistelijoiden määräksi tällä hetkellä runsaat 20.

Lue myös: 12-vuotias Ukrainan sotaa paennut Jeva MTV:lle: "Kun taloamme pommitettiin, jokin sisälläni särkyi"

Sodan alkaessa Ukrainassa oli ulkoministeriön tietojen mukaan noin 80 suomalaista. Matkustusilmoitusten määrä on vaihdellut 30 ja 50 välillä, mutta luku pitää sisällään myös useamman kerran matkustusilmoituksen tehneet.

Ulkoministeriö korostaa, että matkustusilmoitusten perusteella ei voi tehdä arviota siitä, kuinka paljon Ukrainassa on suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita. 

– Harkovassa meillä oli turvataloja, joissa säilytettiin henkilökohtaisia tavaroita. Paikalliset kissat tulivat usein piristämään, Väisänen kertoo.

Ulkoministeriön matkustustiedote kehottaa poistumaan Ukrainasta välittömästi, koska tilanne on sotatoimien vuoksi koko maassa vaarallinen ja arvaamaton. Sen tietää Väisänenkin liian hyvin omasta kokemuksestaan.

– Paljon on surullisia kohtaloita. Meidän legioonaporukasta ei ole enää hirveän moni elossa. Jäljellä on 6-7 taistelukykyistä miestä reilusta 30:stä.

– Kovat tappiot tuli ja on suoranainen ihme, että seison vielä tässä. Moni ei enää seiso, Väisänen sanoo hiljaa.

Kotiin kaksi viikkoa ennen "kuoleman metsää"

Väisänen päätti lähteä takaisin Suomeen kaksi viikkoa ennen kuoleman metsäksi kutsuttua operaatiota.

"Kuoleman metsä" oli Väisäsen mukaan pieni metsäkaistale Ukrainassa Kupjanskin lähellä ja siellä oli myös peltoa silmänkantamattomiin.

– Sinne kuoli meidän porukastamme moni, vähän liian paljon hyviä ukkoja jäi sille tielle. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska "kuoleman metsällä" ei ollut mielestäni minkäänlaista taktista merkitystä.

Lue myös: Bellingcatissa mukana ollut erikoistutkija MTV:lle: Venäjä haukkasi liian ison palan hyökätessään Ukrainaan – "Ei ollut yllätys, että huonostihan se meni"

Parasta Ukrainassa olemisessa oli siviilien auttaminen.

Limbossa Suomessa

Väisänen on kiitollinen siitä, että selvisi hengissä takaisin kotimaahan. Elämään Suomessa ei kuitenkaan ole ollut kovin helppoa sopeutua.

– Tästä olotilasta puhutaan limbossa olemisena. Käymme taistelukaverini kanssa Helsingissä pudottamassa katolta lunta, siitä saa jonkinlaista adrenaliinia, mutta ei se ole sama asia.

Mikä sinne rintamalle sitten vetää? Väisäsen mukaan se on juuri adrenaliini.

– Meitä sanotaan adrenaliini-narkkareiksi. Ei sellaista samanlaista kokemusta saa missään muualla. Se hurmio, se yhteisöllisyys, se veljeys, se fiilis iltaisin, että olet hengissä. Sitä ei voi saada mistään muualta eikä ymmärtää sellainen, joka ei ole rintamalla ollut.

Lue myös: Azovstalin tehtaan vangin puoliso liikuttuneena MTV:n haastattelussa: "Pommisuojassa toistelin lapsellemme, että isi tulee vielä luoksemme"

Sotimiseen lähtö oli läheisille raskas

Läheistensä vuoksi Väisänen päätti viime lokakuun lopussa kuitenkin palata legioonasta takaisin Helsinkiin.

– Läheiseni ottivat päätökseni mennä Ukrainaan sotimaan raskaasti, mutta nyt heille on toki iso helpotus, kun olen ehjin jaloin päässyt kotiin.

Väisäsen pieni tytär lienee tärkein syy sille, miksi hän ei suunnittele lähiaikoina palaavansa Ukrainaan ainakaan rintamalle sotimaan.

– Perhe edellä mennään. Pieni tytär tarvitsee isäänsä enemmän kuin Ukrainan armeija tai legioona yhtä sotilasta.