Lauran* elämä mullistui 18-vuotiaana, kun muistot seksuaalisesta hyväksikäytöstä palasivat yllättäen mieleen.
Laura oli 11-vuotias, kun hän ystävystyi itseään kaksi vuotta vanhemman pojan kanssa. Ystävyyssuhde sai ikävän käänteen, ja poika alkoi käyttää Lauraa seksuaalisesti hyväksi.
– Se oli toistuvaa ja tapahtui useimmiten kotonani, omassa huoneessani, Laura kertoo.
Laura ei kertonut asiasta kenellekään. Nuoren tytön oli vaikea tajuta tapahtunutta.
Seuraavat vuodet kuluivatkin normaalia lapsen ja nuoren elämää viettäen. Muistot katosivat Lauran mielestä kokonaan.
– En esimerkiksi ajatellut millään tavalla olleeni seksuaalisesti kokenut.
Kaikki palasi yllättäen mieleen
Lukioikäisenä, kun Laura täytti 18, muistot palasivat yllättäen mieleen.
– Mitään erityistä ei tuolloin tapahtunut, mutta uskon mieleni olleen viimein valmis käsittelemään tapahtunutta.
Laura masentui ja alkoi kärsiä itsetuhoisista ajatuksista.
– Aavistin heti, että tästä en yksin selviäisi. Menin heti seuraavana päivänä terveydenhoitajan puheille, ja hän järjesti minulle väylän hoitoon. Ajattelen yhä, että paras asia, mitä olen elämässäni tehnyt, oli se, kun hakeuduin hoitoon.
Ystävät kaikkosivat
Laura kertoi ajatuksistaan ja tapahtuneesta vanhemmilleen, lähimmille ystävilleen ja terapeutille. Vanhemmilta tukea ei herunut.
– Elämästäni tuli yhtä helvettiä. Moni ystävyyssuhteeni kariutui, koska en pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni. Myös suhde äitiini hajosi, koska hän ei pystynyt käsittelemään tapahtunutta.
