Pian viiden lapsen isoäiti Marja Isomäki eli aikanaan lapsuuden, jossa leikille ei ollut juuri koskaan aikaa.
Marja Isomäki syntyi Helsingissä vuonna 1948. Isä ei ollut mukana kuvioissa, joten äiti joutui tekemään töitä. Marja joutui ensikotiin ja sieltä lastenkodin kautta perhekotiin.
Perhekodista Marjan mieleen on piirtynyt muisto, jossa hänet sidottiin potan kanssa sänkyyn. Tarkempia mielikuvia paikasta Marjalla ei ole, sillä hän oli tuolloin hyvin pieni. Eikä hän jälkeenpäinkään kysellyt äidiltään aiheesta.
Perhekodista Marja pääsi mummonsa ja vaarinsa luokse asumaan.
– Se oli onnellista aikaa, suorastaan paratiisi. Siellä rakastettiin, välitettiin, pidettiin huolta ja asetettiin sääntöjä, Marja muistelee.
Muutamia vuosia myöhemmin, kun Marja oli viisivuotias, tultiin häntä hakemaan kotoaan.
– Äitini oli mennyt naimisiin ja halusi nyt muuttaa uuden miehensä ja minun kanssani Joensuuhun. En sitä sen kummemmin ihmetellyt. Olin niin pieni, että se oli vain elämää. Muistan kyllä automatkan Joensuuhun ja valtavan ikävän, joka minulla jäi mummoa ja vaaria kohtaan.
Kotona rajuja juhlia
Joensuussa perheeseen syntyi kaksi lasta ja Marja meni kouluun. Etenkin perheenisä alkoi käyttää alkoholia, ja kotona järjestettiin toisinaan rankkoja juhlia.
– Kyllä äitikin käytti alkoholia, mutta kasvatti-isäni vielä enemmän.
Vaikka juominen ei ollut jokapäiväistä ja arkeen mahtui myös onnellisia hetkiä, varjostivat alkoholinhuuruiset mustasukkaisuusdraamat Marjan elämää. Koulusta kotiin palatessaan tyttö toivoi, ettei kukaan olisi kotona humalassa.
