Mervi* menetti yhteyden lapsenlapsiinsa yrittäessään toimia lasten parhaaksi.
Mervistä tuli mummu, kun hänen tyttärensä sai kaksi poikaa reilun vuoden välein.
Lasten syntymän jälkeen tytär oli hyvin väsynyt. Mies oli työnsä vuoksi paljon poissa kotoa, ja äiti joutui hoitamaan lapsia yksin.
Koska tytär asui perheineen samalla paikkakunnalla Mervin kanssa, auttoi Mervi miehensä kanssa tytärtään parhaansa mukaan. Hän siivosi, kävi kaupassa ja hoiti lapsia.
– Kerran mieheni, eli lasten ukki, pesi lapsen pyllyä ja pyysi minua katsomaan isoa mustelmaa lapsen pakarassa. Tyttäreni kertoi, että 2-vuotias oli läpsinyt isää ruokapöydässä, jolloin isä oli sanonut, että minuahan et läpsi ja tyrkännyt lapsen syöttötuoleineen kumoon.
Mervi soitti Mannerheimin Lastensuojeluliiton puhelimeen ja kysyi, mitä olisi viisainta tehdä. Asia kehotettiin ottamaan isän kanssa puheeksi. Näin Mervi teki, mutta isä kuittasi sen olleen primitiivinen reaktio.
– Nyt kun jälkikäteen mietin, asia olisi pitänyt jo silloin viedä poliisille.
Mustelma ei jäänyt ainoaksi oudoksi huomioksi.
– Työkseni lasten oireita seuranneena kiinnitin huomioni hyvin moneen asiaan, jotka saivat tuntosarveni nousemaan pystyyn. Lapset olivat usein itkuisia ja ahdistuneita. Sormenjälkimustelmat käsivarressa ja ruhjevamma reidessä aiheuttivat paljon unettomia öitä.
Mies kontrolloi perheen elämää
Kerran tytär tunnusti Merville, ettei hän enää jaksanut perhe-elämäänsä. Kaikki oli miehen kontrollin alla juuston syömisestä talouspaperin käyttöön. Miehen mielestä Mervin tytär ei tarvinnut omaa rahaa.
