Katariina Pousi sulki vankilan ovet takanaan viimeisen kerran vuonna 2001. Pousi sai elämänsä järjestykseen Tukholman KRISin avulla ja toi ajatuksen vapautuneiden vankien vertaistukiyhdistyksestä mukanaan Suomeen. Nykyään muita vankeja auttava nainen tietää, millaisia ongelmia naisvangit muurien sisällä kohtaavat.
Seksuaalinen hyväksikäyttö, oma tai ulkopuolinen
Naisvankien kokeman seksuaalisen hyväksikäytön laajuus yllätti Katariina Pousin, kun hän toimi ryhmänvetäjänä Hämeenlinnan keskusvankilan päihteettömällä osastolla vuosina 2004-2008.
Aihe nousi pintaan, kun ryhmäläiset käsittelivät menneen elämän taakkoja.
− Jokaisessa kuuden hengen ryhmässä oli 1-3 seksuaalisesti hyväksikäytettyä naista; muun muassa insestiä ja raiskauksia. Luku säpsähdytti.
Pousi korostaa, että seksuaalisen hyväksikäytön uhri kokee tapahtuneen vuoksi syvää häpeää, itseinhoa ja halveksuntaa itseään kohtaan.
− Seksuaaliseen hyväksikäyttöön lukeutuu myös se, että kun ollaan huumemaailmassa, nainen lähtee helposti myymään itseään rahoittaakseen huumeet, Pousi lisää.
Väkivalta, henkinen ja fyysinen
Murhista tuomiota istuvilla naisilla on usein vuosien rääkki takanaan.
− Me naiset siedämme mitä vaan. Varsinkin jos on lapsia, sitä yrittää pitää perheen kasassa loppuun asti sietämällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, Pousi tietää.
Pahimmassa tapauksessa nainen ei löydä enää tilanteestaan muuta ulospääsyä kuin henkirikoksen.
Pousin kokemuksen mukaan yleensä henkirikoksen kohteeksi joutuneet miehet ovat olleet narsisteja.
− Olen jutellut elinkautista istuvien naisten kanssa. Heidän kertomuksistaan tunnistaa narsistin.
Sen sijaan väkivallan uhka tämän päivän vankiloissa ei ole viihdeteollisuuden kuvaamalla tasolla.
− Vanki saa olla rauhassa, kun hän lusii vain omaa tuomiotaan, Puosi toteaa.
Päihteet
Päihteiden suhteen luvut puhuvat karua kieltä: 90 prosentilla Suomen vangeista on päihdeongelma. Pousi on erityisen huolissaan siitä, että osa naisvangeista on ehtinyt hädin tuskin täyttää 18 vuotta.
− Ikä nuorenee koko ajan, ja se on aika hurjaa. Elämänlaatu on hektistä. Nuorilta vaaditaan paljon: pitäisi olla hyvät paperit koulusta ja menestyä. Heistä tehdään aikuisia liian aikaisin. Ei edes 18-vuotias ole vielä aikuinen, saatikka murrosikäinen!
Pousin mukaan siellä missä istuu narkomaaneja, on myös huumeita. Aineita on saatava tavalla tai toisella, käytännössä luomalla organisaation, jonka avulla saada talon sisään huumeita.
− Vankila harvemmin ratkaisee päihdeongelmaa. Omalla kohdallani kaman käyttö loppui vankeuden myötä, mutta se oli itsestäni kiinni.
Nainen vankilassa, miesten maailma
Naisvangin osa on karu. Muurien sisällä naisellisuus on kätkettävä, jotta selviää.
− Vankilassa myös naisen on oltava määrätyllä tavalla kova; hyvä jätkä ja kova kundi. Siinä kadottaa vähitellen oman identiteetin, Pousi sanoo.
Vankilassa miehet ja naiset eivät ole keskenään tekemisissä. Pousi kehottaa kuvittelemaan, mitä tapahtuu, kun nainen ei saa vuosiin edes jutella miesten kanssa.
− Sitten pääset lomalle, ja yhtäkkiä miehiä on joka puolella. Sosiaaliset taidot olla tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa katoavat, ja sinulle tulee kammo.
− Seksuaalinen vietti on ihmisen vahvimpia viettejä. Se kun poistetaan, syntyy niin sanottuja linnalesboja, Pousi lisää.
Raskaus ja tuomio
Raskaus ja tuomio on aihe, joka nostattaa voimakkaita tunteita. Pousi haluaa kiinnittää asiaan huomiota.
On tapauksia, joissa elinkautisvanki saattaa itsensä lomilla raskaaksi, tavoitteenaan saada raskauden varjolla etuuksia itselleen. Äiti−lapsi-parilla on muun muassa paremmat mahdollisuudet päästä avotaloon.
− Esimerkiksi 8 vuoden tuomiota istuva nainen hankkiutuu tuomion alkuvaiheessa raskaaksi. Kun vauva syntyy, häntä saa pitää kaksi vuotta suljetussa vankilassa. Jos äiti ei sen jälkeen ole avotalokelpoinen, lapsi joutuu aivan ventovieraiden käsiin. Onko lapsen paikka ylipäätään vankila? Pousi haastaa miettimään.
Pousin mukaan myöskään sitä ei katsota hyvällä, että nainen on jo valmiiksi raskaana saapuessaan vankilaan. Erityisesti muiden naisten tuomio on kova: tulevan äidin pitäisi ajatella syntyvää lasta eikä tehdä rikoksia.
− Raskaudelleen pitää olla todella hyvät selitykset, jotta asia olisi muiden vankien silmissä ok, Pousi toteaa.
Studio55/Jenni Kokkonen