Katariina Pousi sulki vankilan ovet takanaan viimeisen kerran vuonna 2001. Pousi sai elämänsä järjestykseen Tukholman KRISin avulla ja toi ajatuksen vapautuneiden vankien vertaistukiyhdistyksestä mukanaan Suomeen. Nykyään muita vankeja auttava nainen tietää, millaisia ongelmia naisvangit muurien sisällä kohtaavat.
Seksuaalinen hyväksikäyttö, oma tai ulkopuolinen
Naisvankien kokeman seksuaalisen hyväksikäytön laajuus yllätti Katariina Pousin, kun hän toimi ryhmänvetäjänä Hämeenlinnan keskusvankilan päihteettömällä osastolla vuosina 2004-2008.
Aihe nousi pintaan, kun ryhmäläiset käsittelivät menneen elämän taakkoja.
− Jokaisessa kuuden hengen ryhmässä oli 1-3 seksuaalisesti hyväksikäytettyä naista; muun muassa insestiä ja raiskauksia. Luku säpsähdytti.
Pousi korostaa, että seksuaalisen hyväksikäytön uhri kokee tapahtuneen vuoksi syvää häpeää, itseinhoa ja halveksuntaa itseään kohtaan.
− Seksuaaliseen hyväksikäyttöön lukeutuu myös se, että kun ollaan huumemaailmassa, nainen lähtee helposti myymään itseään rahoittaakseen huumeet, Pousi lisää.
Väkivalta, henkinen ja fyysinen
Murhista tuomiota istuvilla naisilla on usein vuosien rääkki takanaan.
− Me naiset siedämme mitä vaan. Varsinkin jos on lapsia, sitä yrittää pitää perheen kasassa loppuun asti sietämällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, Pousi tietää.
Pahimmassa tapauksessa nainen ei löydä enää tilanteestaan muuta ulospääsyä kuin henkirikoksen.
Pousin kokemuksen mukaan yleensä henkirikoksen kohteeksi joutuneet miehet ovat olleet narsisteja.
