Rikkinäisen lapsuuden elänyt Maarit* uskoi vuosia olevansa heikko ja huono ihminen. Vasta aikuisiällä suoritetut opinnot saivat hänet ymmärtämään omat vahvuutensa.
Maaritin lapsuus oli sekavaa aikaa. Kun vanhemmat erosivat tytön ollessa 3-vuotias, Maaritia pomputeltiin isovanhemmilta toisille.
– En kuulunut mihinkään, eikä kukaan ollut kiinnostunut minusta. Aikuiset taistelivat keskenään siitä, missä minun pitäisi olla ja yrittivät kukin vetää pisimmän korren.
Kouluiässä Maarit asui ensin puoli vuotta toisilla isovanhemmilla, sitten puoli vuotta toisilla. Kahdeksanvuotiaana äiti haki hänet takaisin asumaan kanssaan.
– Äiti meni uusiin naimisiin ja otti minut luokseen.
