Rikkinäisen lapsuuden elänyt Maarit* uskoi vuosia olevansa heikko ja huono ihminen. Vasta aikuisiällä suoritetut opinnot saivat hänet ymmärtämään omat vahvuutensa.
Maaritin lapsuus oli sekavaa aikaa. Kun vanhemmat erosivat tytön ollessa 3-vuotias, Maaritia pomputeltiin isovanhemmilta toisille.
– En kuulunut mihinkään, eikä kukaan ollut kiinnostunut minusta. Aikuiset taistelivat keskenään siitä, missä minun pitäisi olla ja yrittivät kukin vetää pisimmän korren.
Kouluiässä Maarit asui ensin puoli vuotta toisilla isovanhemmilla, sitten puoli vuotta toisilla. Kahdeksanvuotiaana äiti haki hänet takaisin asumaan kanssaan.
– Äiti meni uusiin naimisiin ja otti minut luokseen.
Kaveriton lapsuus
Isäpuoli osoittautui Maaritin oikean isän tavoin alkoholistiksi, ja äitikin liittyi ryyppäämiseen aina viikonloppuisin. Maarit luuli ryyppäämisen ja mesoamisen olevan normaalia arkea jokaisessa perheessä.
– Olen jälkikäteen ihmetellyt, miten pitkään tosiaan kuvittelin juopottelun olevan normaalia. Se oli hämärää aikaa. Kukaan ei kysellyt, mitä minulle kuului tai auttanut läksyissä.
Kavereita Maaritilla ei koulussa ollut. Pahan koulukiusaamisen uhriksi joutunut tyttö ei kertonut kiusaamisesta kenellekään. Sen sijaan hän alkoi itsekin tehdä kaikenlaista kiusaa.
Nuoruus meni juodessa
Murrosiässä Maaritkin alkoi ryypätä ja ajautui vanhempiensa mukana ryyppyreissuille. Maarit sanookin nuoruutensa kuluneen juodessa.
19-vuotiaana Maarit tapasi tulevan miehensä leirintäalueella. Häitä vietettiin vuoden kuluttua, ja pian pariskunta alkoi odottaa ensimmäistä lastaan.
– Mieheni ei käyttänyt alkoholia ongelmallisesti, joten itsekin vähensin ryyppäämistä. Raskaana ollessa en juonut lainkaan.
Nuorta paria kohtasi kuitenkin suuri suru, kun pariskunnan esikoinen kuoli kolmen päivän ikäisenä.
Sittemmin perheeseen syntyi mutkien kautta kolme tervettä lasta.
Opinnot muuttivat Maaritin
Vuonna 2010 Maarit alkoi opiskella terapeutiksi. Opintojen avulla hän on oppinut katsomaan lapsuuttaan ja elämäänsä uusilta kanteilta.
– Lapsuus teki minusta läheisriippuvaisen, ja siitä olen nyt yrittänyt pikkuhiljaa päästä eroon. Äitinä taas olen ollut todella ylisuojeleva.
– Opinnot ovat laittaneet minussa prosesseja liikkeelle ja olen oppinut ymmärtämään itseäni ja miettimään asioita, jotka voisin tehdä toisin.
– Näiden parin vuoden aikana olen oppinut, että elämä on ihanaa ja jokainen päivä on lahja. Luulin koko ikäni olevani heikko, huono ja riippuvainen muiden hyväksynnästä, mutta olenkin vahva, joka pitää kaiken kasassa ja antaa voimia muille.
*) nimi muutettu
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Ovatko lapsen ongelmat vanhempien syy?
Näin annat lapsellesi tai lapsenlapsellesi parhaat eväät elämään
Lehtolapsia, alkoholismia, kiusaamista… Tällaisia salaisuuksia suomalaisperheissä piilotellaan!
Oletko huolissasi sukusi nuorisosta? Tämän vuoksi he ovat hukassa elämässään
Ritvan lapsuus orpona: Näin julmasta väkivallasta pieni tyttö kärsi
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.