Lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö jätti Emmaan* ikuiset arvet. Psyykkiset ongelmat seuraavat häntä joka päivä.
Emman perhe muutti uuteen kaupunginosaan, kun tyttö oli 7-vuotias. Samassa rapussa asui Emman isän tuttava. Miehellä oli koira, jota Emma sai alkaa hoitaa ja käyttää välillä lenkillä.
– Oli todistustenjakopäivä, ja juhlan jälkeen vein naapurin koiran lenkille. Kun toin koiran takaisin, mies pyysi minua jäämään jäätelölle. Silloin hän käytti minua hyväksi. Jotenkin tiesin, että jotain omituista tapahtuu, mutta en ymmärtänyt, että se oli väärin.
Naapuri jatkoi hyväksikäyttöä. Emma ei kertonut siitä vanhemmilleen. Kotiolot olivat epävakaat. Isä oli alkoholisti, joka uhkaili itsemurhalla ja käytti henkistä väkivaltaa. Äiti taas oli vuorotyön takia paljon poissa kotoa.
– Kai minä olin helppo uhri. Naapurin mies oli sellainen, jolta sain huomiota. Hän antoi aikaansa ja lahjoja.
Emma alkoi oireilla näpistelemällä
Hyväksikäyttö sai pienen tytön oireilemaan, ja Emma alkoi näpistellä. Lopulta hänet vietiin perheneuvolaan. Vanhemmat olivat mukana, mutta Emma ei saanut kerrotuksi mitä naapuri hänelle teki.
– Eihän kukaan ensimmäisellä tapaamisella ja vielä vanhempien ollessa läsnä kerro kipeästä asiasta.
– Jo ensimmäisellä kerralla psykologi totesi minun olevan iloinen ja reipas tyttö. Hän sanoi, että käykää nyt täällä muutaman kerran, mutta ei tässä mitään hätää ole.
Viiltelyä ja syömishäiriötä
Kun Emma oli 12, äiti nappasi hänet mukaansa ja vei turvakotiin. Isän luokse he eivät enää palanneet. Emma sanoo olevansa siitä edelleen kiitollinen.
Entiset kokemukset kuitenkin piinasivat Emmaa. Hän alkoi viillellä itseään. Suhde ruokaan muuttui epäterveeksi. Hän ajautui kaveriporukoihin, joissa oli nuoria miehiä.
