Lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö jätti Emmaan* ikuiset arvet. Psyykkiset ongelmat seuraavat häntä joka päivä.
Emman perhe muutti uuteen kaupunginosaan, kun tyttö oli 7-vuotias. Samassa rapussa asui Emman isän tuttava. Miehellä oli koira, jota Emma sai alkaa hoitaa ja käyttää välillä lenkillä.
– Oli todistustenjakopäivä, ja juhlan jälkeen vein naapurin koiran lenkille. Kun toin koiran takaisin, mies pyysi minua jäämään jäätelölle. Silloin hän käytti minua hyväksi. Jotenkin tiesin, että jotain omituista tapahtuu, mutta en ymmärtänyt, että se oli väärin.
Naapuri jatkoi hyväksikäyttöä. Emma ei kertonut siitä vanhemmilleen. Kotiolot olivat epävakaat. Isä oli alkoholisti, joka uhkaili itsemurhalla ja käytti henkistä väkivaltaa. Äiti taas oli vuorotyön takia paljon poissa kotoa.
– Kai minä olin helppo uhri. Naapurin mies oli sellainen, jolta sain huomiota. Hän antoi aikaansa ja lahjoja.
Emma alkoi oireilla näpistelemällä
Hyväksikäyttö sai pienen tytön oireilemaan, ja Emma alkoi näpistellä. Lopulta hänet vietiin perheneuvolaan. Vanhemmat olivat mukana, mutta Emma ei saanut kerrotuksi mitä naapuri hänelle teki.
– Eihän kukaan ensimmäisellä tapaamisella ja vielä vanhempien ollessa läsnä kerro kipeästä asiasta.
– Jo ensimmäisellä kerralla psykologi totesi minun olevan iloinen ja reipas tyttö. Hän sanoi, että käykää nyt täällä muutaman kerran, mutta ei tässä mitään hätää ole.
Viiltelyä ja syömishäiriötä
Kun Emma oli 12, äiti nappasi hänet mukaansa ja vei turvakotiin. Isän luokse he eivät enää palanneet. Emma sanoo olevansa siitä edelleen kiitollinen.
Entiset kokemukset kuitenkin piinasivat Emmaa. Hän alkoi viillellä itseään. Suhde ruokaan muuttui epäterveeksi. Hän ajautui kaveriporukoihin, joissa oli nuoria miehiä.
– He ostivat viinaa ja heidän kanssaan piti harrastaa seksiä. Kaipa se hyväksikäyttöä enemmän oli.
Emman äiti varasi jälleen ajan perheneuvolaan. Tällä kertaa tyttö kävi neuvolassa sekä äitinsä kanssa että yksinään.
Emma sai lähetteen nuorisopsykiatrian osastolle, jossa hän vietti kolmisen kuukautta. Sen jälkeen hän aloitti terapian ja traumaterapian.
– Viiteentoista ikävuoteeni asti olin joka vuosi yli puolet vuodesta osastolla itsetuhoisuuteni vuoksi. Terapeutti oli ensimmäinen, joka kuuli hyväksikäytöstä ja ensimmäinen, joka kertoi sen olleen väärin ja törkeää. Kävin saman terapeutin luona 19-vuotiaaksi asti.
Vointi on välillä parempi
Emma on ollut välillä avohoidossa ja välillä osastolla. Kerran Emma sanoo voineensa vuoden verran hyvin. Silloin hän pystyi arvostamaan itseään ja kehoaan. Sitten olo taas paheni, ja hän ajautui viiltelemään itseään.
– Aloin myymään itseäni. Tein sitä melkein vuoden ja se rikkoi minua mielettömästi.
Tällä hetkellä Emma on sairauslomalla. Työssäkäynti on juuri nyt mahdotonta. Vuosien varrella välillä koetut paremmat ajat ovat saaneet Emman uskomaan toipumisen mahdollisuuteen.
– Tiedän, että minun on mahdollista saada takaisin ylpeyden tunne kehostani niin, että haluan kohdella sitä hyvin. Olen voinut välillä hyvin, joten se ei voi olla mahdotonta. Se ei saa olla.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.