Raja normaalin käytöksen ja persoonallisuushäiriön välillä on kuin veteen piirretty viiva, toteaa narsismista kirjan kirjoittanut Janne Viljamaa.
Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa sanoo, että suomalaisista jopa 15 prosenttia kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Näistä yksi on narsismi. Muita ovat esimerkiksi huomionhakuinen, estynyt tai epävakaa persoonallisuus.
– Pekka Töpöhäntä -sadussa ilkeä Monni on narsisti, ja hänellä on kaksi alamaista, Pilli ja Pulla. Pekka Töpöhäntä joutuu kiusatuksi, koska on hän on tyytyväinen itseensä tylppähäntänä, eikä hän välitä Monnin pomottelusta, Viljamaa havainnollistaa.
Viljamaa käsittelee kirjassaan Pidä puolesi – irti narsistin hampaista persoonallisuushäiriötä, johon arvellaan sairastuneen noin yhden prosentin väestöstä. Narsistisia piirteitä on kuitenkin kaikissa ihmisissä.
Viljamaa toteaa, että raja normaalin itsekkyyden ja persoonallisuushäiriön välillä on kuin veteen piirretty viiva. Narsisti kerää ympärilleen hovin – heikompia ihmisiä – joita hän alistaa mielensä mukaan.
– Narsisti on mahdoton ihminen, eikä hän näe koskaan mitään vikaa itsessään. Hän manipuloi taitavasti muita ja käyttää hyväkseen. Hän on usein myös kontrollifriikki.
Työelämässä saatetaan arvostaa ihmistä, joka on päämäärätietoinen eikä tunteile turhia. Tie huipulle voi olla kuitenkin manipuloimalla ja muita alistamalla saavutettu, jos kyseessä on urallaan edennyt narsisti. Usein narsistit ovat myös muiden ihailemia menestyjiä.
– He hymyilevät naistenlehtien kansissa, ja me muut ihailemme heitä. Esiintyvissä ammateissa pitääkin olla hiukan narsisti, samoin kuin politiikka on narsistin pelikenttä, jossa hän voi lobbailla, loistaa ja pelata pelejään. Narsistilla ei omatunto hälytä väärin tekemisestä. Hän voi olla päällisin puolin hyvin normaali. Hänellä on kahdet kasvot: edustuskasvot ja raadolliset, Viljamaa toteaa.
Narsisti löytää aina syyn teoilleen ympäristöstään, onpa se sitten puolison pettämistä, juopottelua tai väkivaltaista käytöstä.
Yhteiskunnassa narsisti näkee, että hänellä on vain oikeuksia, kun taas muilla on velvollisuuksia.
Narsismi on Viljamaan mukaan geeneissä, mutta sen laukeamiseen on löydetty kaksi altistavaa tekijää lapsuudesta.
– On huomattu, että narsismia esiintyy sellaisilla henkilöillä, jotka ovat lapsena joutuneet fyysisen tai psyykkisen väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Aikuisena narsisti kokee edelleen olevansa uhri, eikä hän näin ollen löydä ikinä vikaa itsestään.
Narsisteja tehdään myös toisella ääripään kasvatuksella.
– Niin kutsuttu curling-kasvatus, eli kaikki esteet lapsen tieltä lakaiseva kasvatus altistaa myös narsismille.
– Narsismista ei voi parantua, tai se on hyvin epätodennäköistä. Jos narsisti istuu terapeutin luona, hän ei näe omassa käytöksessä mitään vikaa, vaan hän alkaa väittää terapeutille vastaan, että mikä sinä olet minua arvostelemaan, Viljamaa kertoo.
Viljamaan mukaan joku voi havahtua miettimään onko itsessä jokin vialla siinä vaiheessa, kun on menettänyt perheensä, ystävänsä ja työnsä, mutta silloinkin narsisti yleensä jättää sillat roihuamaan taakseen ja siirtyy uuteen parisuhteeseen, ystäväpiiriin tai työhön.
Studio55.fi/Piritta Palokangas