Läheisen kuolema ja oma sairastelu ajoivat Pirkon yksinäisyyteen. Reipas nainen löysi itselleen uuden ystävän HelsinkiMission tukihenkilöstä.
Seitsemänkymppinen Pirkko kertoo, että yksin asuminen on toisinaan ollut haastavaa. Yksinäisyyden kanssa hän joutui kuitenkin kosketuksiin vasta oman sairastelunsa ja läheisen sisarensa menettämisen myötä.
Pirkolla on aina ollut läheiset suhteet sisaruksiinsa, vaikka he eivät asukaan samassa kaupungissa. Pirkko kuvailee olleensa lapsesta asti sisarparven vahva vastuunkantaja. Kaikki muuttui vuonna 2011, kun perheen isosisko nukkui pois.
– Hän oli hoitokodissa, ja kävin hänen luonaan kerran viikossa. Kun sisarta ei enää ollutkaan, tuli elämääni valtavan suuri tyhjä aukko, Pirkko muistelee menetystään.
Isosiskon kuolema ei ollut ainoa kriisi vuoden sisällä. Pirkko joutui sairaalaan useaan otteeseen, ja hänelle tehtiin verisuonileikkaus. Leikkauksen jälkeen hän on joutunut käyttämään liikkumisessaan apuvälineenä kyynärsauvoja.
Avuttomana yksin
Pirkko huomasi yksinäisyyden tunteen konkreettisesti eräänä toukokuisena aamuna vuonna 2011. Hän oli pudonnut vuoteesta ja makasi lattialla.
– Tajusin nopeasti, että olen täysin voimaton ja käveleminen oli mahdotonta. Kesti kolme tuntia, ennen kuin sain pyöriteltyä itseni riittävän lähelle kännykkää, jolla pystyin soittamaan itselleni apua, Pirkko muistelee tapahtunutta.
