Eeva, 63, on asunut yksin koko elämänsä – Ei kaipaa kumppania

Eeva muutti ensimmäisen kerran yksin 20-vuotiaana lähtiessään lapsuudenkodista pois.

– En koskaan pelännyt yksin muuttoa. Ehkä sen aikainen kotikasvatus vaikutti niin, että opin arvostamaan omillaan pärjäämistä, Eeva kertoo.

Lapsuudenkoti jäi viimeiseksi paikaksi, jossa Eeva asui muiden kanssa. Siitä lähtien hän on viihtynyt yksin.

– Olen kyllä seurustellut, mutta se ei ollut minun juttu. Arvostan omaa mielipidettäni ja haluan päättää omat asiani itse ilman kompromisseja.

Ompeluseura kotona

Koiriin Eeva on tottunut lapsuudenkodista lähtien.

– Ei mennyt kauaa, kun hankin ensimmäisen oman karvakuonon. Nyt eläkkeelle jäätyä olen alkanut harrastaa niiden kanssa enemmänkin: toimin yhdistyksissä ja kisailen, Eeva selittää.

On hänellä toki ihmisseuraakin.

– Kotonani kokoontuu kerran kuussa ompeluseura. Vanhojen tuttujen kanssa käymme syömässä joka kuukausi. Siskojeni kanssa olen yhteydessä lähes päivittäin, sillä meillä on paljon yhteistä.

Itse remonttireiska

Eeva on asunut 16 vuotta itse omistamassaan omakotitalossa. Puurakennuksessa riittää töitä.

– Olen kätevä käsistäni. Olen laminoinut lattiat, maalannut seinät ja katot, remontoinut ja paneloinut saunan sekä laittanut kaakelit seinään, Eeva luettelee.

Ammattilaisten käsiin hän on jättänyt vain pakolliset asiat.

– Katon laittamisen sekä putki- ja sähköhommat olen ostanut ulkopuolisilta. Saan lampun kattoon ja piuhat vedettyä, mutta johtojen kiinnitystä molempiin päihin en tee – sen seurauksena saattaisi tulla kihara tukka.

Rahanmeno harmittaa

Edes juhlapyhät eivät saa Eevaa alakuloiseksi.

– Vietämme yleensä joulut yhdessä siskojeni perheiden kanssa. Se on ihan mukavaa, mutta joskus minulle sellainen tunne tulee, että voi kun saisi olla yksin eikä tarvitsisi mennä minnekään, Eeva naurahtaa.

Yksin asumisessa harmittaa ainoastaan rahanmeno.

– Olen aina ollut tarkka rahankäytöstä. Täytän tilikirjoja ja teen laskelmia. Mutta esimerkiksi kotitalousvähennykset ovat suurempia aviopareille. Se harmittaa.

Asuinkumppani lähes mahdoton ajatus

Eevan valintaa asua yksin ei ole juuri kummasteltu.

– Olen aina ollut niin itsenäinen, ettei kukaan ole edes kysellyt, milloin menen naimisiin. Tällä samalla omakotitaloalueella asuu sitä paitsi paljon muitakin naisia aivan omillaan. Eivät he ainakaan jutellessa vaikuta yhtään yksinäisiltä. Yhteisömme on tiivis.

Yksin asumisessa miellyttää eniten se, että saa mennä miten haluaa.

– Minun ei tarvitse tilittää tekemisiäni kenellekään. Olen yökyöpeli, ja voin surffailla netissä tai katsella telkkaria niin pitkään kuin jaksan. Edes seinä- tai kattonaapureita ei tarvitse ottaa huomioon. Nautin tästä täysillä.

Enää Eeva ei oikeastaan edes voisi kuvitella asuvansa kenenkään kanssa yhdessä.

– Se vaatisi salamaniskun, tajuttomuuden tai aivan erikoisen tyypin. Täytyy olla eläinrakas eikä saa olla peukalo keskellä kämmentä – sellaisia ei kävele vastaan joka kadulla, Eeva naurahtaa.

* Haastateltavan nimi muutettu.

Juttu on julkaistu alunperin syyskuussa 2012.

Studio55.fi/Piia Simola

Yksinäisyyden vuoksi masentunut Aino: Olut ja saippuasarjat auttavat pahaan oloon

Keski-ikäisellä Sallalla ei ole koskaan ollut rakkaussuhdetta: Harkitsi jopa itsemurhaa

"Päätin elää selibaatissa"

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.