Israel sotii ja sotii, mutta mitä se oikeastaan haluaa, kysyy MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Tunsimme Teheranin kuin Jerusalemin.
Israelilaisen tiedusteluviranomaisen väite on raju ja siinä on epäilemättä pala propagandaa, mutta sen ydin on helppo uskoa.
Iranin ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein salamurhan tekivät israelilaiset hävittäjälentäjät ja heidän ampumat kolmisenkymmentä ohjustaan.
Räjähdyksiä kuitenkin edelsi tiedustelupalveluiden vuosien työ.
Israel oli hakkeroinut käytännössä kaikki Teheranin liikennekamerat, joiden avulla seurattiin muun muassa ajatollahin turvallisuuskoneiston liikkeitä, brittilehti Financial Timesin (FT) lähteet kertovat.
Israel pystyi häiritsemään Ajatollahin palatsin läheisiä puhelinyhteyksiä kriittisillä hetkillä, mikä esti Khamenein henkivartijoita vastaanottamasta mahdollisia varoituksia.
Kaksi lähdettä on sanonut FT:lle, että Israel tiesi Khamenein tapaavan Iranin muuta päällystöä lauantaiaamuna puhelin- ja liikennekameratietojen perusteella.
Viimeisen silauksen antoi CIA, jolla oli ihmislähde.
Oli kyse sitten sitten liikennekameroista tai Hizbollahin räjähtävistä viestintävälineistä, ovat Israelin tiedustelusta kansainväliselle lehdistölle kerrotut tarinat usein kuin jännityskirjailija Tom Clancyn teknotrillereistä.
Se tuskin on vahinko.
Israelin tiedusteluyksiköistä nimekkäin, Mossad, on tappava brändi ja Israel mielellään pönkittää tiedustelupalvelunsa mytologiaa, sillä jo maine on osa Israelin pelotetta.
Osansa brändinrakennusta on tehnyt myös Iran, jonka entinen presidentti Mahmoud Ahmedinejad on myöntänyt Iranin valinneen Mossadin vastaisen yksikön johtajakseen Mossadin agentin. Asia väitetysti paljastui vuonna 2021.
Paljon nolommin ei voisi töpätä.
Samoja sanoja voisi käyttää kuvatessa sitä Israelin tiedustelun täydellistä epäonnistumista, joka johti Hamasin yllätyshyökkäykseen lokakuussa 2023.
Israelissa siitä käytetään myös nimeä musta lauantai. Hamas tappoi 1 195 ihmistä. Suuri osa heistä oli siviilejä. Lisäksi Hamas otti 251 panttivankia, joista viimeisen ruumis palautettiin vasta tammikuussa.
Onko mainehaitalla väliä?
Kuluneen noin kahden puolen vuoden aikana Israel on hukannut jotakuinkin kaiken sen hyvän tahdon ja empatian, jota sen päälle satoi Hamasin hyökkäyksen myötä.
Yli 70 000 gazalaista on tapettu, heistä noin 80 prosenttia on siviilejä. YK:n nimittämä komissio ja lukuisat muut tahot ovat todenneet Israelin tehneen Gazan kaistalla kansanmurhan.
Mainehaitta kuulostaa kansanmurhan yhteydessä törkeältä vähättelyltä, mutta pintapuolisesti näyttää helposti siltä, että kyse on ollut Israelille nimenomaan sinällään harmittomasta mainehaitasta.
Euroopan valtiot, mukaan lukien Suomi Daavidin linko -kauppoineen, ovat kriittisiltä osiltaan pitäneet kiinni yhteistyöstään Israelin kanssa.
Ja se Israelin sotilaspoliittisen aseman kannalta tärkein eli suhde Yhdysvaltoihin? No, se on oikeastaan vain tiivistynyt erityisesti presidentti Donald Trumpin valtakaudella.
Presidentti Joe Bidenin retoriikka Israelin kohtaan koveni ruumiskasojen kasvaessa, mutta käytännön teot juuri eivät.
Israel ei voi kuitenkaan suhtautua mainehaittaan olankohautuksella, toteaa Helsingin yliopiston Lähi-idän professori Hannu Juusola.
Juusolan mukaan poliittisen eliitin tuki Israelille on vahvaa sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa juuri nyt, mutta mielipidemittauksissa näkyy, että yhdysvaltalaisten sympatiat ovat enemmän palestiinalaisten kuin israelilaisten puolella.
Siinä missä Israelin tiedustelupalvelu pukeutuu salaperäisyyden verhoon, maan pääministeri Benjamin Netanjahu on lobannut Yhdysvaltoja iskemään Iraniin täysin avoimesti, jopa röyhkeän ylpeästi.
Helmikuussa Netanjahu sanoi ilmaisseensa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpille olevansa "yleisesti skeptinen" kaikenlaisten Iran-sopimusten suhteen.
Reilu kaksi viikkoa myöhemmin Israel tappoi ajatollahin uuden sodan ensi-iskussa.
Siinä sivussa Israel on muun muassa laajentanut laitonta läsnäoloaan Länsirannalla, surmannut Hizbollahin ylimmän johdon ja tehnyt selväksi, ettei palestiinalaisilla tule olemaan roolia Gazan johdossa.
Kansainvälinen salamurhaaja
Sotilaallisesti Netanjahun Israel on viime vuosina kulkenut voitosta voittoon ja kansainvälisen tason poliittisesta salamurhasta toiseen.
Khameneinia ei tietenkään tapettu vain, koska niin pystyttiin tiedustelutiedon myötä tekemään. Se oli seurauksiltaan todennäköisesti järisyttävä poliittinen päätös.
Päätös, jollaisen vain ani harva valtio on valmis tekemään.
Edes Venäjä ei ole tiettävästi järjestelmällisesti kohdistanut ohjusiskujaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin todennäköisiin olinpaikkoihin.
Israelilla vaikuttaa kuitenkin olevan Yhdysvaltojen takaama ja tukema carte blanche, rajoittamaton oikeus tehdä mitä tahtoo.
Valkoisen talon siunauksella Israel pyrkii muokkaamaan Lähi-idästä itseään miellyttävää. Keskeinen kysymys on, miltä Israelia miellyttävä Lähi-itä näyttäisi?
– Israel haluaa Lähi-idän, jossa heillä on hegemoninen asema, jota kukaan ei asetu vastustamaan, professori Juusola sanoo.
Tavoite on raju, kun katsoo Israelin pinta-alaa ja väkilukua, joka on noin kymmenen miljoonaa. Pelkkiä iranilaisia on yli 90 miljoonaa.
Yhdysvallat on sanonut suoraan, että se pyrkii Irania vastaan käymällään sodallaan vallanvaihtoon. Toisaalta ovi nykyjohdon kanssa neuvottelemisille on jätetty auki.
Trump haluaa voittaa, joten voiton suhteen kannattaa olla joustava.
Professori Juusolan mukaan Israelin ihanne on, että islamilainen tasavalta kaatuu ja tilalle tulee shaahin pojan Reza Pahlavin kaltainen hallitsija.
Pahlavi on osoittanut kiinnostusta Iranin uudeksi johtajaksi, mutta Iranin oppositiota on toistuvasti kuvailtu rikkonaiseksi.
– Jos vallanvaihto ei onnistu, kelpaa Israelille myös niin sanottu Syyria-vaihtoehto eli valtio, joka on sisäisesti hyvin heikko, eikä keskusjohdolla ole kontrollia koko alueesta. Näin Iran ei pystyisi olemaan uhka Israelille, Juusola sanoo.
Iran-kysymyksen ulkopuolella Israel hakee "alueellista hyväksyntää" naapurivaltioiltaan.
Rinnakkaiselo voi olla rauhanomaista, mutta Israel ei halua, että yksikään suhde vaatii heiltä kompromisseja palestiinalaiskysymyksissä, Juusola sanoo.
Jokin muuttui
Olen keskustellut lukuisten Israelin rivikansalaisten kanssa lokakuun 2023 tapahtumista ja sen seurauksista.
He kaikki toistavat samaa viestiä: Jokin meissä muuttui.
Ajatus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta vihamielisten naapurivaltioiden ja palestiinalaisten kanssa tuli päätökseen.
Jatkuvassa konfliktissa tai jopa sotatilassa elämisestä tuli hyväksytty osa arkea, ei katastrofaalinen poikkeustila, josta täytyy hinnalla millä hyvänsä päästä pois.
Tuosta muutoksesta ei aina olla ylpeitä, mutta moni on hyväksynyt sen. Mielipidemittaukset tukevat yksittäisten ihmisten kommentteja. Erityisesti asenteet palestiinalaisia kohtaan ovat koventuneet.
Muutos on ollut nähtävissä myös pääministeri Netanjahussa itsessään, Lähi-idän professori Juusola sanoo.
Netanjahu oli aikaisemmin varovainen, mutta hänestä on tullut aggressiivisen ulkopolitiikan edustaja.
– Sotilaallisen menestyksen myötä Israel on muuttunut askel askeleelta rohkeammaksi. Ruokahalu on kasvanut syödessä, Juusola toteaa.
Israelin lautasella eli iskujen kohteena on Iranin lisäksi ollut esimerkiksi Libanon, Syyria, Irak, Jemen ja Qatari. Nähtäväksi jää, milloin Netanjahu on kylläinen.