Dyyneillä ajaminen ei eroa lumella ajamisesta kuin yhdessä asiassa…

Rauhallisuus on pehmeässä hiekassa kaiken a ja o. Reipas kaasutus kaivaa pyörät turhaan hiekkaan, ja samoin tiukka jarrutus saa auton juuttumaan helposti paikoilleen. Jos mahdollista auton kannattaa antaa rullata pysähdyksiin painamatta jarrua lainkaan.

Liikkeelle siis rauhallisesti kiihdyttäen, ja oikeaa ajoreittiä kannattaa etsiä rauhassa etukäteen. Ja jos edessä menee toinen auto, silloin kannattaa seurata perässä sen jo hieman tamppaamalla uralla. Tasaisella ajo ei vaadi sen kummempaa taitoa, mutta mitäs hauskaa siinä on. Hupi alkaa vasta hiekkadyyniä ylös ja alas surffaillen.

Vauhtia kannattaa kerätä dyynille nousuun riittävästi, sillä sitä ei saa nousun alettua enää lisää. Nyrkkisääntönä hidas kolmonen on hyvä yleisvaihde, mutta myös nelosta kannattaa käyttää.

Käsivaihteiston kanssa vaihtojen on hyvä olla ripeitä – ja etenkin alaspäin vaihdettaessa samalla kun kiivetään rinnettä ylöspäin. Hyvää vauhtia ei kannata tappaa. Automaatin kanssa ajo on helpompaa, mutta dyyniä alaspäin tultaessa kannattaa lukita päälle joko ensimmäinen tai toinen vaihde. Samoin joskus kannattaa vauhtia kerätessä lukita sisään kolmonen, jottei automaatti vaihda juuri väärässä kohdassa isompaa silmään.

Ja se dyyneiltä alastulo… Dyyniä ei kannata ylittää liian suurella vauhdilla, ellei alla ole tätä varten suunniteltua menopeliä. Toki hyppääminen on aina hauskaa, mutta sillä myös hajottaa helposti jotain. Ja rinnettä alas tultaessa ei saa jarruttaa, koska silloin auton perä karkaa nopeasti sivulle. Ja kun perä karkaa sivulle liikaa, silloin on vaarana että auton lähtee pyörimään sivusuunnassa katon kautta ympäri. Eli jos perä lähtee sivulle, siihen vastataan kuten etuvetoisella liukkaalla ajettaessa – lisäämällä kaasua. Ilman vetoa ei kannata edetä.

Ajolinjoista vielä sen verran, että käännökset kannattaa yrittää pitää loivina, ja jos auto on pakko pysäyttää, se kannattaa pysäyttää sellaiseen paikkaan, mistä pääsee varmasti liikkeelle uudestaan: siis joko tasaiselle tai keula alamäkeen.

Pienen harjoittelun jälkeen silmä tottuu myös lukemaan hiekkaa; missä se on pehmeämpää ja missä se kantaa paremmin. Ja jos auto juuttuu hiekkaan, sitä ei kannata pelästyä. Omia renkaanjälkiä pitkin pakittamilla voi hakeutua paikkaan, josta pääsee paremmin eteenpäin. Joskus jumi voi tietysti olla niin tiukka, ettei siitä päästä liikkeelle enää omin voimin. Siksi dyyneille ei kannata suunnata koskaan yksin tai vain yhdellä ajoneuvolla.

Kuvat: Vesa Eskola

• Eilen10:29
  Liikenneturvallisuus

  "Yleinen harhakuva" lisää jopa ketjukolarin riskiä – autoilijat unohtavat liikenteessä tärkeän perusasian
• 1.11.16:30
  TV-ohjelmat

  Moni muistaa Pimp My Ride -hittisarjan – karu totuus tuunatuista autoista voi yllättää
• 1.11.11:45
  Sähköautot

  Talvi lähestyy: Mitä aloittelevan sähköautoilijan pitää ottaa huomioon?
• 31.10.14:15
  Renkaanvaihto

  Yksi päivä herätti renkaanvaihtajat: "Hyvinkin kovaa tahtia on sen jälkeen vaihdettu"
• 31.10.13:13
  Autoteollisuus

  Patriasta Valmet Automotiven pelastus? Aiesopimus panssariajoneuvojen tekemisestä
• Lataa lisää