Nuorena alkoholin pauloihin jääneen Heikin ei uskottu näkevän 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Lujalla tahdonvoimalla mies kuitenkin selätti viinan pirun, ja nauttii elämänsä ehtoopuolesta rakkaan vaimonsa kanssa.
Heikki teki tuttavuutta alkoholin kanssa jo 12-vuotiaana, kun maisteli kuokkavieraana häissä sahtia. Varsinainen läträäminen alkoi kuitenkin 15-vuotiaana, jolloin Heikki lähti merille. Yhdeksän vuoden jälkeen matruusi rantautui, mutta viinanhuuruiset jälkimainingit eivät asettuneet moneen vuosikymmeneen.
Heikki työskenteli tehtaassa 15 vuotta. Viina pysyi sitkeästi mukana kuvioissa, ja työpaikkalääkäri passitti hänet vähän väliä katkolle. Kuukauden pituisista hoitopätkistä ei kuitenkaan ollut apua.
– Kun pääsin hoidosta, oli kauhea kiire kämpille. Ensin tietysti viinakauppaan ostamaan neljä pulloa viinaa, Heikki muistelee.
Heikki saattoi juoda päivässä kaksi pulloa viinaa, mutta korvikkeita hän ei koskaan käyttänyt. Kerran Heikki erehtyi ottamaan huikan kaverin tarjoamasta Lasolista, mutta se tuli heti ulos. Heikki päätti huoltoaseman tarjonnan sijaan pitäytyä viinakaupan sekä apteekin tuotteissa.
Viinan lisäksi Heikki oli koukussa lääkkeisiin, joita hän hamstrasi sieltä täältä. Yksi lääke reagoi alkoholin kanssa niin, että Heikki luuli kuolevansa.
– Sydän hakkasi kiivaasti, ja olin punainen kuin rapu. Jos minulla olisi huono sydän, se olisi ollut viimeinen lyönti. Ei siinä auttanut muu kuin odottaa, että kohtaus menee ohi.
