Tuomas ei epäröinyt vaan syöksyi pelastamaan hukkuvaa naista hyytävästä koskesta – muistelee nyt 5 vuoden takaista sankaritekoaan: "Se oli ihan Tuonelan virta"

Tuomaksen salamannopea toiminta ja tietotaito pelastivat naisen hukkumiselta viisi vuotta sitten. 

Reilut viisi vuotta sitten Tuomas Kinnusen elämässä koitti hetki, jota hän ei helpolla unohda.

– Se oli 2. toukokuuta. Heti vapun jälkeen, 28-vuotias Kinnunen muistelee.

Nuorimies oli ollut keväisenä iltapäivänä juoksulenkillä Joensuussa Pielisjoen varrella treenaamassa puolimaratonia varten, kun tilanne sai dramaattisen käänteen.

– Minulla oli kuulokkeet korvissa, mutta kuulin kuitenkin jostain ympäriltäni jotain mölinää. Ajattelin ensin, että ne olivat kannustushuutoja, mutta eivät ne olleet.

Kun mies otti kuulokkeet korviltaan, hän huomasi, että joen toisella puolella Ilosaaressa ollut kalastaja huusi kovaan ääneen "nainen vedessä" ja osoitteli hätääntyneenä veteen.

– Huomasin, että joku siellä liikkui, mutta minusta se näytti ostoskärryltä. Lopulta huomasin, että kyllä siellä oli ihmisen jalkaterät ja kädet, jotka näkyivät veden pinnan yläpuolella, Kinnunen kertoo.

– Sen jälkeen toimin salamannopeasti.

Hän loikkasi nopeasti istutuksien ja pensaiden yli ja alkoi vauhdilla riisua vaatteitaan.

– Takit ja housut ja kengät saivat kyytiä ja valmistauduin kahlaamaan veteen. Ei siinä paljoa kerennyt ajatella, hän huomauttaa.

Pelottomana hyytävään koskeen

Koska elettiin vasta toukokuun alkua, vesi oli Kinnusen mukaan jääkylmää.

– Muistan ajatelleeni, että tämä on ihan mahdoton paikka, mutta menin silti.

Moni ei varmasti olisi uskaltanut kahlata hyytävään koskeen, mutta Kinnunen oli kokeneena kalamiehenä tottunut lukemaan virtaa ja paikka oli hänelle tuttu vuosien varrelta. Kun vesi ylsi häntä rintaan, hänen hengityksensä salpaantui. Tämäkin oli miehelle osittain tuttua, sillä Kinnunen oli harrastanut aiemmin myös avantouintia.

– Siinä kohti mietin pari sekuntia, että pystynkö tähän, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut.

Kinnunen kertoo, että hän oli umpikylmissään, mutta kun hän irrotti jalat pohjasta ja lähti virran kuljettamana kohti veden varassa ollutta naista, niin hänelle tuli lämmin tunne.

– Tuntui ihan kuin olisin ollut kylpylän altaassa. Kai kyse oli endorfiineista.

Kinnunen ei tiennyt oliko nainen enää hengissä, mutta hän suuntasi päättäväisesti naista kohti ja otti tästä kiinni.

– Hän oli ihan sininen, mutta kun sain hänen päänsä pinnan yläpuolelle, hän pärskäytti heti vettä. Hän oli yhä elossa.

Kinnunen kuljetti naisen lähemmäs rantaa ja lopulta paikalle tuli myös muita ihmisiä, jotka auttoivat häntä siirtämään naisen kuivalle maalle.

Ansaittu hengenpelastusmitali

Lopulta paikalle tulivat myös poliisi ja pelastuslaitos, mutta pelastustehtävän haastavin osuus oli jo takana, ja nainen saatu pois vedestä.

Sankarisuorituksen tehnyt Kinnunen oli lähdössä jatkamaan lenkkiään loppuun, mutta se kuitenkin estettiin ja mies sai poliiseilta kyydin kotiin.

– Naapurit varmaan ensin ihmettelivät, oliko vappujuhlintani karannut käsistä, kun tulin maijan kyydissä kotiin, mutta lopulta hekin saivat tietää, miten asiat oikeasti olivat, Kinnunen naureskelee.

Jo rannassa pelastushenkilökunta oli kiitellyt Kinnusta vuolaasti. Reilua vuotta myöhemmin mies pokkasi itselleen tasavallan presidentin myöntämän hengenpelastusmitalin.

– Olihan se suuri kunnia, hän toteaa.

"Se oli ihan Tuonelan virta"

Kinnunen sanoo, että pelastustilanteessa oli onnea mukana ja kaikki meni siinä täysin nappiin. Hän kertoo, että jälkikäteen ajatellen hän ei tekisi mitään toisin.

– Olin lenkillä, joten kehoni oli valmiiksi lämmin. Lisäksi minulla oli tietotaitoa sekä koskesta että kylmästä vedestä, hän kertoo.

– En olisi voinut tehdä mitään toisin tai paremmin.

Nyt myöhemmin hän on kuitenkin tajunnut tilanteen riskit, ja että hänelle olisi itselleenkin voinut käydä huonosti kaikesta osaamisestaan huolimatta.

– Joessa oli silloin tosi paljon vettä ja se oli ihan Tuonelan virta. Jos pohjavirta olisi napannut kiinni, se olisi ollut menoa ja siinä olisi voinut kyllä käydä itsellekin todella huonosti, hän pohtii.

– Jos sama tilanne tulisi eteen uudelleen jossain muualla, riskejä pitäisi miettiä tarkemmin, hän pohtii.

Kinnunen ei ole kuullut myöhemmin mitään pelastamastaan naisesta.

– Olen aina välillä miettinyt, mitä hänelle kuuluu. Olisi kiva tietää, kuinka hän voi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja