Jyri Jaakkola oli 33-vuotias, kun hän kuoli osallistuessaan avustussaattueeseen Meksikossa. Nyt hänen äitinsä Eve kertoo surustaan ja oikeustaistelustaan.
Suomalainen ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola ammuttiin Meksikossa vuonna 2010 hänen ollessaan mukana humanitaarisessa avustussaattueessa.
Tapaus järkytti aikanaan koko Suomea ja käynnisti hänen äitinsä Eve Jaakkolan vuosia kestäneen oikeustaistelun. Nyt Eve Jaakkola on julkaissut kokemuksistaan kirjan Poikani on ammuttu (Johnny Kniga, 2026).
Keväällä 2010 Eve Jaakkola sai tiedon, jota yksikään vanhempi ei haluaisi koskaan kuulla. Hänen poikansa Jyri Jaakkola oli ammuttu Meksikossa.
– Muistan vain sen, kun nuorempi poikamme Turo käveli luokseni, otti olkapäästä kiinni ja sanoi, että Jyri on ammuttu. Sitten hän lisäsi, että Jyri on kuollut. Se oli kuin olisi pudonnut jonnekin tyhjyyteen. Pahin viesti, mitä voi saada, Jaakkola kertoo Viiden jälkeen -ohjelman erikoishaastattelussa.
Ennen haastattelua studiossa nähtiin uutisjuttu 16 vuoden takaa, jolloin tieto suomalaisaktivistin kuolemasta Meksikossa saavutti Suomen. Aihe kosketti myös paljon nähnyttä MTV:n pitkäaikaista ankkuria ja toimittajaa Ripsa Koskinen-Papusta, joka herkistyi jo ennen kuin haastattelu pääsi edes kunnolla alkamaan.
Lue myös: Luotisateesta selvinnyt suomalainen: Jyrissä ei ollut enää elonmerkkejä
"Hän tiesi, että siellä oli vaaroja"
Jyri Jaakkola oli 33-vuotias, kun hän kuoli osallistuessaan humanitaariseen avustussaattueeseen Meksikon Oaxacan osavaltiossa. Hän oli lähtenyt maahan tukeakseen paikallista järjestöä, jonka tavoitteet hän koki omikseen.
– Hän halusi ottaa samat riskit, joita hän ymmärsi tämän järjestön jäsenten toiminnassaan ottavan. Hän tiesi, että siellä on vaaroja eikä aikonut väistää niitä, Eve Jaakkola kertoo.
Silti kuolema tuli yllätyksenä.
– Humanitaarinen saattue ei ehkä ollut se paikka, missä hän ajatteli vaaran tulevan. Ja varsinkin meille se tuli täysin yllättäen.
Äitinä Eve Jaakkola kertoo arvostaneensa poikansa vakaumusta ja tavoitteita, vaikka kaikki valinnat eivät olleet hänelle helppoja hyväksyä.
– Hänen tavoitteensa olivat korkealla. Hän pyrki myös henkilökohtaisessa elämässään elämään niiden mukaisesti. Kyllä minä hänen tavoitteitaan arvostin – ja arvostan edelleen, Jaakkola sanoo.
Poikansa kuoleman jälkeen Jaakkolan elämä muuttui pysyvästi. Surun rinnalle tuli vuosia kestänyt oikeustaistelu ja tarve pitää yllä muistoa pojasta, joka uskoi voivansa muuttaa maailmaa.