SASin pakkolaskuun päätynyt lento kesti vain reilut 4 minuuttia, mutta sinä aikana matkustajat ehtivät käydä läpi monenlaisia tunteita. Neljä lentoturmasta selvinnyttä muistaa yhä hyvin, mitä ajattelivat 34 vuotta sitten.
SASin lento 751 lähti Arlandasta kohti Kööpenhaminaa joulukuun lopussa vuonna 1991. Pian sen jälkeen kumpikin moottori lakkasi toimimasta.
– Tukholma, Scandinavian 751. Me törmäämme nyt maahan, ilmoitti perämies Ulf Cedermark.
Cedermark luuli kuolevansa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kuin ihmeen kaupalla kaikki 129 koneessa ollutta selvisi pakkolaskusta hengissä.
– Olin matkalla Odenseen, koska opiskelin siellä. Oli tavallinen, räntäluminen joulukuun aamu, kertoo Cecilia von Hofsten dokumentissa.
– Minulla oli äidiltä lainaamani korkeakorkoiset saappaat. Ajattelin, että nämä olisivat huonot hätäliukumäessä. Miksi kukaan ajattelisi niin, miettii puolestaan Eleonor Sundman Ericsäter.
– Ensimmäisen pamauksen kuulimme heti ilmaan nousussa. Sitten huomasimme, että tuli savua siitä, mistä yleensä tulee ilmaa, muistelee Annica Stigson.
Hallittu hätälasku
Yksi moottori sammui melkein heti, ja sitten toinen.
– Tuli ihan hiljaista. Lentokoneessa ei pitäisi olla hiljaista. Etenkään yhä nousun aikana, sanoo von Hofsten.
– Olin kauhean vihainen, koska minusta ei tulisi kiropraktikkoa. En saisi lapsia enkä puolisoa. En muistellut mennyttä elämääni.
– Hoin: "En saa kuolla. En kuole." Isäni oli kuollut hiljattain. Äitini vuoksi en voinut kuolla, kertoo Sundman Ericsäter.
Asian ytimessä.doc: Gottröran ihme – lentoturman selviytyjät
Moottoririkko ja pakkolasku hyiselle pellolle. Lento-onnettomuus, josta kenenkään ei pitänyt selvitä.
21:54
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Koneella oli vauhtia 200 kilometriä tunnissa, ja sen liukuessa yhä lähemmäs puiden latvoja matkustajien tuli nojata eteenpäin pää polvien välissä.
– Minä tottelin lentoemäntää. Ex-mieheni ei aikonut kuolla niin, vaan katsoi ulos pystyasennossa, Annica Stigson kertoo.
– Minulla ei ole suoria muistoja laskeutumisesta, mutta muistan, että liu'uimme, eikä laskeutuminen ollutkaan paha.
– Luulin ensin, että laskeuduimme sittenkin Arlandalle, mutta ympärillä oli polttoainetta, lunta, lehtiä, pudonnutta tavaraa.
– Tajusin olleeni väärässä. Uskomatonta tuuria ja taitoa, sanoo Sundman Ericsäter.
Lentäjät olivat onnistuneet tekemään hallitun hätälaskun.
Lue myös: Lentokoneen moottorit rikkoutuivat kilometrin korkeudessa – perämies: "En uskonut selviytyväni"
Puiden latvat katkesivat kuin tulitikut
Perämiehenä toiminut Ulf Cedermark tapaa dokumentissa kolme matkustajaa Gottrörassa, jonne kone syöksyi.
– Laskeuduimme tuota mäkeä alas kuin mäkihyppääjä laskeutuisi hyppyrimäkeä.
– Vain 50 metriä tähän suuntaan törmäys olisi ollut voimakkaampi ja olisimme tuskin selvinneet, kertoo Cedermark.
Puiden latvat katkesivat koneen voimasta kuin tulitikut. Kone täyttyi savusta ja sitten pamahti.
– Kone oli kolmessa osassa, joten valoa virtasi sisään, kertoo Eleonor Sundman Ericsäter.
– Ulkona oli valkoista ja hiljaista. Joku taisi itkeä. Mietin, olinko kuollut vai missä me olimme.
– Olin hurjan iloinen, että olin elossa ja ajattelin: näin kai käy, kun kone putoaa. En tiennyt muustakaan, kertoo Annica Stigson.
Suurin osa matkustajista pääsi ulos omin avuin. 129 matkustajasta vain seitsemän loukkaantui vakavasti.
– Vasta puolisen vuotta myöhemmin ymmärsin, miten olisi voinut käydä, toteaa Cecilia von Hofsten.
Vaikka moni loukkaantui, kaikki selvisivät hengissä.
– Se tunne on tietysti elämäni parhaimpia, sanoo Eleonor Sundman Ericsäter.
Onnettomuuspaikalle paluu ei ahdista.
– Minulla on ihan rauhallinen, hyvä olo. Pidän tästä paikasta.
– Mehän tulimme täällä koneesta ulos elävinä, lisää Annica Stigson.
Kaikki Asian ytimessä.doc -dokumentit löydät MTV Katsomosta!