Politiikan tutkijana tunnetun Hanna Wassin mukaan kuulon hoito on Suomessa huonolla tolalla. Hän pitää asiaa yhteiskunnallisena ongelmana.
Hanna Wassin elämä mullistui eräänä torstaiaamuna viime keväänä, kun hän huomasi herättyään, ettei kuule toisella korvalla mitään.
Wass sinnitteli töissä päivän oudon vaivan kanssa, mutta meni illalla työterveyslääkärille. Tämä sanoi Wassin kärsivän äkillisestä kuulonmenetyksestä, sudden deafnessistä.
Lääkäri määräsi Wassille kortisonikuurin, ja kuulo palautui parin tunnin päästä.
Mediasta tuttu yhteiskunnallinen kommentoija, Helsingin yliopiston apulaisprofessori luuli selvinneensä säikähdyksellä ja valmistautui jatkamaan töitä. Niitä riitti, sillä käynnissä olivat kunta- ja aluevaalit.
Lue myös: Korvan "mystisen oikosulun" syy jää usein epäselväksi: "Epäonninen sattuma, jos sellaisen saa"
Varsinaisen vaalipäivän aamuna sunnuntaina Wass huomasi, että kuulo oli taas mennyt. Illalla kuulo palautui vielä kertaalleen, mutta korviin jäi soimaan häiritsevä, tinnituksen kaltainen ääni.
Wass kuvaa ääntä sahaavaksi hälyksi.
– Jos puhutaan tinnituksesta, on aika järjetöntä, että meillä on siitä vain yksi kategoria. Tinnitus voi olla toisilla pientä hyttysen ininää ja toisista se voi tuntua siltä kuin olisi ympäri vuorokauden sidottu sähkötuoliin, jonka toisessa päässä on hälyttävä palosireeni ja toisessa jonkinnäköinen pölynimuri. Eli päässä on neurologinen myrsky, aika elämääkin tuhoava, Wass kuvaa Huomenta Suomen haastattelussa.
