Suomessa on menneinä vuosikymmeninä suhtauduttu homouteen syrjivästi paitsi lainsäädännössä myös ihmisten asenteissa. Millaista elämä oli homoseksuaalina Suomessa, jossa kielletystä rakkaudesta saatettiin rankaista jopa vankeudella?
Helsingin yliopiston tutkija Kati Mustola kertoo, kuinka elämää ennen homouden poistamista rikoslaista leimasi kiinnijäämisen, häpeän ja epäilyjen pelko. Varsinaista syrjintää arkielämässä ei edes juuri näkynyt, sillä homoseksuaalisuus pyrittiin vain pitämään piilossa.
– Asiasta ei puhuttu. Kun asiasta ei puhuta, sitä ei ole, Mustola kiteyttää.
Maalla ja pienillä paikkakunnilla homouden kanssa on aina ollut vaikeaa: kaikki tietävät toisistaan kaiken. Toisaalta, pienet piirit tuovat myös tiettyä turvaa.
– Maalla suhtautuminen oli hirveän käytännönläheistä. Sosiaalinen kontrolli oli tiukkaa, mutta viranomaisia ei vaivattu.
Mustola kertoo esimerkin emännästä, jolle oli tultu kertomaan hänen piikojensa olevan suhteessa keskenään. Emäntä oli vain todennut, että he ovat hyviä työihmisiä, ja niin asia oli jäänyt sikseen.
Homous saattoi toimia lyömäaseena vasta sitten, jos tuli vaikkapa riitoja kauppa-asioissa.
– Useimmat sanovat, että se oli ankeaa ja synkkää aikaa, kun piti pelätä, että joku näkee. Mutta aina on ollut myös suvaitsevainen Suomi, Mustola muistuttaa.
Hän kertoo osoituksena tästä tarinan homoutensa takia potkut saaneesta ruotsin opettajasta, jonka kaupungin rouvat pitivät leivässä kiinni palkkaamalla hänet antamaan yksityistunteja. Moni äiti lähetti tyttärensä turvallisin mielin oppiin homomiehen luo.
