Tämän päivän Suomi suvaitsee seksuaalivähemmistöjään, mutta vielä jokin aika sitten asia oli toisin. Monelle suomalaiselle menneet vuosikymmenet olivat synkkää aikaa, jolloin rakastettiin häpeän ja vankilan pelossa.
Helsingin yliopiston tutkija Kati Mustola tuntee Sateenkaari-Suomen historian. Hän on haastatellut ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään lainsuojattomina seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rikos vuoteen 1971 asti, ja niistä voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankilaan. Muu Eurooppa on ollut Suomea edistyksellisempi suvaitsevaisuudessaan.
– Euroopan mittakaavassa Suomi on ollut jälkijunassa, ja Pohjoismaista olemme aina viimeinen, Mustola kertoo.
– Poikkeuksellista Suomessa on ollut sekin, että laki koski myös naisia, kun monessa muussa maassa rangaistiin vain miehiä. Naisia käytännössä tuomittiin kuitenkin harvemmin kuin miehiä.
Ruotsissa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista jo vuonna 1944, Tanskassa taas jo 1933. Norjassa puolestaan oli kirjattu jo viime vuosisadan vaihteessa, että homoudesta saatettiin rangaista vain yhteiskunnallisen edun niin vaatiessa – käytännössä siis tuskin koskaan.
Homoudesta rankaiseva laki sorvattiin 1800-luvun lopulla, ja sitä ennen homoja voitiin tuomita jopa kuolemaan. Siitä ei ole tietoa, missä määrin teloituksia aikanaan pantiin toimeen.
Mustola muistuttaa, että monessa maailman kolkassa homoseksuaalisuudesta rangaistaan yhä kuolemalla.
Häpeärangaistus kaikista pahin
Vaikka sakoilla Suomessa ei selvitty, tuomio saattoi tulla vain ehdollisena, mikäli aiempaa rikostaustaa ei ollut. Julkisuus olikin rangaistuksista pahin.
