Suomessa elvytyskiellon voi tehdä lääkäri tai potilas – ja niiden ero on merkittävä

Valviraan saapuneiden kanteluiden perusteella potilaat tai heidän omaisensa eivät aina ymmärrä lääkärin tekemän elvytyskiellon ja hoitotahtoon merkityn elvytyskiellon eroa, kertoo Valviran ylilääkäri Valpuri Taulasalo.

– Osalle potilaista ei ole ollut selvää, että lääkärin tekemä elvytyskieltopäätös vaatii potilaan informoinnin, mutta ei hänen suostumustaan. Lääkärin tekemää elvytyskieltoa ei myöskään voida perua potilaan itsensä tai hänen omaistensa toiveesta. Potilaalle ei voida antaa lääketieteellisesti perusteetonta hoitoa, Taulasalo sanoo.

Taulasalon mukaan Valviraan saapuneiden kanteluiden perusteella toinen elvytyskieltoihin liittyvä väärinkäsitys koskee päätöksen sisältöä. Jotkut luulevat, että potilas voi jäädä elvytyskiellon takia ilman tarvitsemaansa hoitoa. Todellisuudessa päätös elvyttämättä jättämisestä voidaan tehdä ainoastaan silloin, kun elvytyksestä ei ole potilaalle hyötyä tai se aiheuttaa hänelle enemmän kärsimystä kuin hyötyä.

Lue myös: Hoitotahto pitäisi tehdä, kun sitä ei vielä tarvitse – oletko jo toiminut?

Elvytyskielto koettelee läheisten oikeusturvaa – kuka saa päättää toisen elämästä?  

Hoidon rajauksia tehdään portaittain

Elvytyskiellolla rajataan pois hyvin pieni osa kaikesta hoidosta. Potilaalle, jolle tehdään elvytyskielto ilman muiden hoitojen poisrajaamista, voidaan kiellosta huolimatta antaa monenlaista hoitoa.

Esimerkiksi tehohoidossa hoidon rajauksia tehdään potilaan voinnin mukaan portaittain: ei elvytetä, ei hengityskonehoitoa, ei munuaisten korvaushoitoa, ja niin edelleen, kertoo Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston ylilääkäri ja Suomen Tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Valtonen.

– Hoidon rajauksia – mukaan lukien elvytyskielto – voidaan yhtä lailla myös purkaa, jos potilaan toipuminen heikoista odotuksista huolimatta kääntyykin parempaan, Valtonen huomauttaa.

Tehohoidossa potilaiden priorisointi ja hoitojen rajaaminen ovat osa lääkärien arkea – koronapandemian aikana mahdollisesti jopa aiempaa enemmän, kun suuri määrä potilaita on sairastunut samaan aikaan. Mitään tehohoitoa ei anneta niille, jotka eivät hyödy siitä tai joille se olisi vain kärsimysten pitkittämistä.

Lue myös: Yle: Lääkäri soitti 91-vuotiaalle vanhukselle ja ilmoitti puhelun päätteeksi elvytyskiellosta – Vanhuspalvelujohtaja järkyttyi: "Kuulostaa ihan hirveältä"

Hoitosuunnitelmat säästävät aikaa

Elvytyspäätösten tulisi aina olla osa hoitosuunnitelmaa esimerkiksi hoivakodeissa tai muissa elämän loppuvaiheen hoitopaikoissa. Ne ovat osa potilaan hyvää hoitoa ja hänen edunvalvontaansa, Valtonen sanoo.

– Hoitosuunnitelmat säästävät aikaa ja ohjaavat potilaan hoitoa hänen sijainnistaan riippumatta.

Myös potilaiden omiin hoitotahtoihinsa kirjaamat elvytyskiellot ovat Valtosen mukaan aina tärkeitä, sillä elvytystä tapahtuu muuallakin kuin sairaalassa ja muidenkin kuin lääkärien toimesta. Hoitotahto tuo ilmi potilaan oman tahdon olosuhteista riippumatta. Elvytyskielto on vain yksi osa hoitotahtoa.

Potilas ei voi vaatia perusteetonta hoitoa, mutta oikeustoimikelpoisena hänellä on oikeus kieltäytyä hyödyllisestäkin hoidosta. Valtosen mukaan osa iäkkäimmistä potilaista saattaa kieltäytyä sairautensa loppuvaiheessa esimerkiksi leikkaushoidosta. Tällöin potilasta kuuluu hoitaa muulla lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla, jonka potilas itse hyväksyy.

Lue myös: Lääkärit hämillään: Tajuttoman potilaan tatuointi kielsi elvyttämästä

Tiesitkö nämä asiat hoivasta? Vanhuksen oma tahto on hoidon perusta, omaisen velvollisuus ei ole toimia ammattilaisten valvojana