Suomessa tehdään kahdenlaisia elvytyskieltoja. Lääkärit tekevät elvytyskieltoja lääketieteellisin perustein, minkä lisäksi potilaat voivat kirjata elvytyskiellon omaan hoitotahtoonsa.
Valviraan saapuneiden kanteluiden perusteella potilaat tai heidän omaisensa eivät aina ymmärrä lääkärin tekemän elvytyskiellon ja hoitotahtoon merkityn elvytyskiellon eroa, kertoo Valviran ylilääkäri Valpuri Taulasalo.
– Osalle potilaista ei ole ollut selvää, että lääkärin tekemä elvytyskieltopäätös vaatii potilaan informoinnin, mutta ei hänen suostumustaan. Lääkärin tekemää elvytyskieltoa ei myöskään voida perua potilaan itsensä tai hänen omaistensa toiveesta. Potilaalle ei voida antaa lääketieteellisesti perusteetonta hoitoa, Taulasalo sanoo.
Taulasalon mukaan Valviraan saapuneiden kanteluiden perusteella toinen elvytyskieltoihin liittyvä väärinkäsitys koskee päätöksen sisältöä. Jotkut luulevat, että potilas voi jäädä elvytyskiellon takia ilman tarvitsemaansa hoitoa. Todellisuudessa päätös elvyttämättä jättämisestä voidaan tehdä ainoastaan silloin, kun elvytyksestä ei ole potilaalle hyötyä tai se aiheuttaa hänelle enemmän kärsimystä kuin hyötyä.
Lue myös: Hoitotahto pitäisi tehdä, kun sitä ei vielä tarvitse – oletko jo toiminut?
Elvytyskielto koettelee läheisten oikeusturvaa – kuka saa päättää toisen elämästä?
Hoidon rajauksia tehdään portaittain
Elvytyskiellolla rajataan pois hyvin pieni osa kaikesta hoidosta. Potilaalle, jolle tehdään elvytyskielto ilman muiden hoitojen poisrajaamista, voidaan kiellosta huolimatta antaa monenlaista hoitoa.
Esimerkiksi tehohoidossa hoidon rajauksia tehdään potilaan voinnin mukaan portaittain: ei elvytetä, ei hengityskonehoitoa, ei munuaisten korvaushoitoa, ja niin edelleen, kertoo Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston ylilääkäri ja Suomen Tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Valtonen.
– Hoidon rajauksia – mukaan lukien elvytyskielto – voidaan yhtä lailla myös purkaa, jos potilaan toipuminen heikoista odotuksista huolimatta kääntyykin parempaan, Valtonen huomauttaa.
Tehohoidossa potilaiden priorisointi ja hoitojen rajaaminen ovat osa lääkärien arkea – koronapandemian aikana mahdollisesti jopa aiempaa enemmän, kun suuri määrä potilaita on sairastunut samaan aikaan. Mitään tehohoitoa ei anneta niille, jotka eivät hyödy siitä tai joille se olisi vain kärsimysten pitkittämistä.