Kuolindoulan työssä ollaan niin sanotusti perimmäisen äärellä. Tämä on Nina Mikkosen mukaan rankkaa.
Nina Mikkonen valmistui hieman yli vuosi sitten kuolindoulaksi. Hän kertoo, että asiakkaita on ollut.
Mutta mitä kuolindoula tekee?
– On tärkeää muistaa, että sertifioitu kuolindoula voi tulla näihin kuoleman tilanteisiin mukaan jo vaikka varhaisessakin vaiheessa. Vapaaehtoiset kuolindoulat taas ovat mukana lähinnä siinä saattohoitovaiheessa, Mikkonen kertoo työstään Huomenta Suomen haastattelussa.
– Me koulutetut kuolindoulat voimme olla mukana jo siinä vaiheessa, kun ihminen saa kuulla sairastavansa parantumatonta sairautta. Jos niin halutaan, me voimme olla siinä rinnalla tukemassa ja auttamassa.
Lue myös: Nina Mikkonen opiskelee kuolindoulaksi: "Kuolemasta pitää puhua yhtä avoimesti kuin ruisleivästä"
Kuolindoulat eivät toimi psykologeina.
– Ei meillä sellaisia valmiuksia ole. Mutta meillä on valmiudet ohjata esimerkiksi kuolevaa muun avun piiriin. Voimme olla mukana järjestämässä ja suunnittelemassa hautajaisia, käymässä läpi sitä kaikkea, mitä kuoleva haluaa, mitä hän odottaa omilta hautajaisiltaan tai mitä hän ei missään tapauksessa halua. Mitä hän odottaa ja toivoo omaisiltaan, Mikkonen listaa.
– Eli tässä kaikessa voidaan olla mukana ja minulla on ilo ja kunnia olla juuri nyt tällaisessa tilanteessa erään asiakkaan kanssa. Olen nyt jo mukana tukemassa heitä perheenä tai lähinnä hänelle ehkä tukihenkilönä.
"Tunteita on vähän vaikea blokata"
Mikkonen sanoo kuolindoulan työn olevan siltä osin rankkaa, että työssä ollaan niin sanotusti perimmäisen äärellä.
– Kuolema on lohduttomuudessaan lopullista. Ja se on sillä lailla rankkaa, että jos et suojaa omaa emootiotasi jollain, niin sitten se menee liian syvälle, jos menet siihen mukaan, ikään kuin toinen olisi sinun oma omainen.
– Siinä täytyy pitää se ammatillinen etäisyys, joka ei tarkoita kylmyyttä. Mutta se lämpö tulee esiin siinä suhteessa toisella tavalla kuin jos kyseessä olisi oma omainen, Mikkonen sanoo.