Potilaiden ja läheisten oikeusturva on yhä koetuksella niin kutsutuista elvytyskielloista päätettäessä.
Oikeusasiamies puuttui tilanteeseen jo vuonna 2007, mutta sosiaali- ja terveysministeriö ei ole vieläkään saanut asiaan selvyyttä.
Lääkäri voi tehdä päätöksen potilaan elvyttämättä jättämisestä eli elvytyskiellosta, jos hän arvioi, ettei mahdollisesta elvytyksestä olisi enää hyötyä potilaalle. Aihe on monissa hoitopaikoissa hyvin arka, sillä päätöksissä kuljetaan elämän ja kuoleman rajoilla.
Hyvissä voimissa oleva potilas pystyy usein itse ilmaisemaan hoitotahtonsa, mutta ongelmia voi olla edessä, kun elvytyskielto kohdistuu esimerkiksi pieneen lapseen tai vaikeasti muistisairaaseen ihmiseen, joka ei kykene itsenäisiin ratkaisuihin.
Elvytyskieltopäätöksistä on vuosien varrella tehty lukuisia kanteluita oikeusasiamiehelle, valvontavirasto Valviralle ja aluehallintovirastoille. Monet kansalaiset ovat pitäneet päätöksiä ristiriitaisina, epäselvinä ja vaikeasti hahmotettavina.
Monet omaiset loukkaantuneita
Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene on saanut yhteydenottoja myös ihmisiltä, jotka ovat jääneet pimentoon läheisensä elvytyskiellosta.
– Itse päätöstä elvyttämättä jättämisestä ei välttämättä pidetä vääränä, mutta läheiset voivat kokea hyvin loukkaavana, ettei hoitopaikka ole ylipäätään kertonut heille päätöksen tekemisestä, kertoo Etenen pääsihteeri Päivi Topo.
Oikeusasiamies viestitti jo keväällä 2007 sosiaali- ja terveysministeriölle, ettei potilaslaki takaa riittävää oikeusturvaa potilaille, läheisille tai henkilökunnalle elvytyskieltotapauksissa.