Suomessa on 1 400 vanhuksia hoitavaa niin kutsuttua ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen yksikköä.
Ympärivuorokautisessa hoidossa oli viime keväänä tehdyn seurantatutkimuksen aikaan noin 41 000 vanhusta, heistä monet muistisairaita.
STT kysyi kolmelta asiantuntijalta, mitä vanhusten hoivalta voi edellyttää ja miten pitää toimia ongelmatilanteissa. Vastaajina olivat neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä, lakimies Reija Kauppi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta ja johtava asiantuntija Sari Kehusmaa THL:stä. Vastausten sitaatit ovat suoria lainauksia haastatteluista.
Miten hoivapalveluiden asiakas tai hänen omaisensa voi määritellä, millaista hoitoa halutaan?
Hoitosuunnitelman lähtökohta on asiakkaan avun tarve, joka olisi tärkeää kartoittaa mahdollisimman tarkasti. Myös se olisi hyvä selvittää, miten paljon tukea saadaan omaisilta ja läheisiltä. Mitään sitovia määräyksiä esimerkiksi suihkukerroista tai vanhuksen kanssa vietettävästä ajasta ei ole. Tämäntapaiset toiveet tulisi ottaa esille hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Perushoidon edellytetään yleisesti olevan hyvää ilman, että sitä erikseen hoitokeskustelussa pyydetään.
Mitä apua aiemmin tehdystä hoitotahdosta on hoivapalvelun laadun kannalta?
Se on tärkeä, sillä siihen voi kirjata muitakin kuin lääketieteellistä hoitoa koskevat ohjeet. Hoitotahdossa voi olla arkipäiväisiä toiveita elämänlaadusta, kuten lempiruuasta tai musiikin kuuntelusta. Hoitotahto kannattaa käydä etukäteen läpi jonkun läheisen kanssa. "Ei iäkkäänkään välttämättä tarvitse elää terveellisesti, jos ei halua."