Onko oikein mennä naimisiin, jos ei ole rakastunut kumppaniinsa?
Kerroimme aiemmin nimettömänä pysytelleestä naisesta, joka oli tiukan paikan edessä: hän toivoi lasta, mutta tiesi samalla, ettei ole suhteessa unelmakumppaninsa kanssa.
– Olen hyvän ihmisen kanssa, rakastan häntä ja hän minua, mutta ”kipinää” tai ”rakastuneena olemisen tunnetta” ei minun puoleltani ole, kysyjä kuvasi.
Mutta onko oikein mennä naimisiin, jos ei ole rakastunut kumppaniinsa? Kysyimme asiaa lukijoiltamme. Vastauksia tuli hieman yli sata.
Vastanneista 60 uskoi, että naimisiin tulee mennä vain rakkaudesta. Muut vastaajat olisivat menneet naimisiin joko järkisyistä tai uskoivat, että vastaus kysymykseen riippuu monesta eri tekijästä.
Näin vastauksia perusteltiin!
Naimisiin vain rakkaudesta
"Tietysti ensihuuma hiipuu aina, löytyen välillä uudelleen. Siitä muistaa, miksi rakastaa toista ja ihastui toiseen. Mutta jos jo vihille mentäessä on epäröivä, niin eikö ole selvää, ettei ole vielä sen aika? Elämme itseämme varten, omaa, ainutlaatuista elämäämme, emme toisia varten."
– Nimimerkki Karo84
"Elämme vain kerran, ja olisi mieletön uhraus mennä naimisiin ja elää loppuelämä jonkun kanssa, johon ei ole rakastunut. Liitto tuskin edes kestäisi arjen myrskyjä, ja jokaisella on oikeus kokea se ainutlaatuinen rakkauden huuma. Ei myöskään ole oikein kahlita toista ihmistä itsekkäistä syistä."
– Nimimerkki Skytrooper
"Menin itse naimisiin ilman rakkautta. Oletin, että liitosta voisi tulla hyvä, onnellinen liitto, ilman korvia huumaavaa rakastumisen tunnetta. Mutta nyt, kahdeksan avioliittovuoden jälkeen, olen monet kerrat katunut naimisiinmenoa mieheni kanssa. Ainut ihana asia on liitosta syntynyt lapsi. Rakastan häntä täydestä sydämestäni ja lapsi haluaa, että pysyisimme yhdessä. Niin lapsen vuoksi yritän jaksaa tätä onnetonta liittoa."
– Nimimerkki surullinen
"Olen kovin sairas fyysisesti ja tarvitsen mieheni apua päivittäin. Tavatessamme en ollut kuin vähän sairas, nykyistä tilannetta on jatkunut yli 10 vuotta. En usko, että hän jaksaisi auttaa minua, jos emme olisi vielä molemmat rakastuneita toisiimme. Osoitamme paljon hellyyttä toisillemme ja olemme molemmat omien sanojemme mukaan onnellisia. Se johtuu rakkaudesta."
– Nimimerkki Klementiini
"Ihan ensiksi pitäisi miettiä se, haluaako olla puolison kanssa, oli lapsia tai ei. Voisiko kuvitella olevansa tämän kanssa lopun elämää, vaikka lapsia ei tulisikaan? Jos vastaus on ei, en ymmärrä, miksi ollaan yhdessä. Niin itsekäs ei saa olla, että tekee lapsia sellaisen kanssa, joka nyt vaan sattuu olemaan saatavilla."
– Nimimerkki Tiina
Avioliitolle voi olla myös muita syitä
"Avioliitto voi olla onnellinen ja vahva, vaikkei olisikaan rakastunut. Rakastuminen voi tulla vuosien saatossa."
– Nimimerkki Mishou
"Rakastuminen ja/tai rakastaminen on vain tunne joka ei lopulta kanna. Parisuhde vaatii TIETOISEN päätöksen rakastaa, eli oppia rakastamaan. Syvä kiintymys on oikein hyvä perusta, josta alkaa opettelemaan tietoista rakastamista. Se on parisuhteen tietoista vaalimista, kauniita tekoja, läheisyyttä ja avointa keskustelua kaikesta. Juuri noihin asioihin perustuivat aiemmin niin yleiset "järjestetyt" avioliitot Suomessakin. Suvut, jotka tunsivat kaikki lapsensa hyvin, myös tiesivät, kenen kanssa kukin sopi yhteen niin, että he oppivat rakastamaan toisiaan. "
– Nimimerkki jarppaliini10
"Olen havainnut, että kiihkeimmin rakastuneet ihmiset riitelevät kaikkein eniten, ja lopulta eroavat 1–10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Järkipohjalta yhteen menneillä näyttäisi onni kasvavan vuosi vuodelta. Liitto kun perustuu siihen, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on."
– Nimimerkki Näin sen näen
"Avioliiton tulisi olla sopimus joka uusitaan noin kolmen vuoden välein. Ihmiset muuttuvat väistämättä. Isoin ongelma on, että ihmiset muka kyllästyvät toisiinsa, kun tuntevat jo toisensa liian hyvin. Se on vale. Ihminen ei tunne edes itseään, saati sitten toista... "
– Ei nimimerkkiä
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.