Uskovaiset ihmiset arastelevat seksuaalisuutta. Moni itseään avioliittoon säästänyt pettyy papin aamenen jälkeen. Ajan kuluessa seksuaalisuuden tukahduttaminen tekee seurakuntalaisista tasamittaisia, hajuttomia ja värittömiä. Seksuaalineuvoja Anne Hievanen yrittää muuttaa asian.
Seksuaalineuvoja Anne Hievanen kiertää tänä syksynä suomalaisia seurakuntia puhuen seksuaalisuudesta. Hän haluaa auttaa uskovaisia, joille aihe on jopa tabu.
– Havahduin itse nelikymppisenä kolmen lähes aikuisen lapsen äitinä siihen, että en oikeastaan tiennyt, mitä on olla nainen. Ymmärsin ongelman johtuvan osin siitä, että olin ollut aktiivisesti mukana eri seurakunnissa, joissa tästä elämän osa-alueesta ei syystä tai toisesta puhuttu. Neuvoja ei saanut, eikä asioista kerrottu niiden oikeilla nimillä, Hievanen sanoo.
– Puhumattomuuden takia ihmiset ovat hyvin arkoja ja varovaisia hakemaan tietoa seurakunnan ulkopuolelta – he eivät tiedä, saako niin tehdä.
Seksi-sanaa pelätään
Hievanen teki seksuaalineuvojan lopputyönsä uskovaisten seksuaalisuudesta.
– Olin kuullut vuosien varrella monia kipeitä tarinoita. Seurakuntalaiset eivät oikein tiedä, millä tavalla uskovainen voi olla nainen tai mies – mikä on sallittua, miten seksuaalisuutta voi ilmentää? Kun tietoa ei ole saatu, osa on alkanut ajaa omaa naiseutta ja miehuutta tavallaan tietoisesti alas, Hievanen selittää.
Hievanen uskoo, että koska seurakuntien ulkopuolella seksiä tulee joka tuutista, uskovaiset pelkäävät koko sanaa.
– He vievät eteenpäin maailmankaikkeuden mehevintä ilosanomaa, mutta eivät uskalla syödä siitä itse. Ilman seksuaalisuutta oma persoona näivettyy ja ohenee. Ihminen käpristyy sisäänpäin ja vanhenee ennen aikojaan.
