Papin työnkuvaan kuuluvat ihmisen tärkeimmät juhlat: ristiäiset, häät ja hautajaiset. Työ ei kuitenkaan ole aina pelkkää juhlaa. Pertti heräsi 90-luvun lopussa omaan väsymykseensä. Mitä tapahtuu, kun raja tulee vastaan eikä tunnelin päässä näy valoa?
– Jäin talvella 1997 sairauslomalle, kertoo Pertti.
– Työ vei kaikki voimani, vaikka papin työtä yleisesti pidetäänkin suhteellisen helppona ammattina.
Papin ammattiin kuitenkin kuuluu paljon tehtävää. Pertin toimenkuvaan sisältyi juhlien ja messujen lisäksi myös nuorisotyötä. Hän laskee työtehtäviin myös sielunhoidon.
– Papin ammatissa ei ole työaikaa, Pertti sanoo.
– Meillä on toki kaksi päivää viikossa vapaata, mutta viitenä päivänä joudumme itse vetämään rajat.
Pertin tapauksessa työpäivät venyivät jopa niin, että hän hoiti työasioitaan koko valveillaoloaikansa. Yöunet jäivät vähäisiksi, kun työasiat jäivät pyörimään päässä.
Uupumuksen oireet ikääntymisen piikkiin
Pertti kertoo uupumuksen ensimmäisten oireiden ilmenneen väsymyksenä sekä kohonneena verenpaineena. Hän oli kuitenkin ajatellut tämän johtuvan vanhenemisesta.
– Joinain aamuina en meinannut jaksaa nousta sängystä ylös. Ruokakaan ei pahimpaan aikaan maistunut.
Pertti sanoo huomanneensa ensioireet jo pari vuotta ennen sairauslomalle jäämistään. Hän kuitenkin sivuutti asian. Myös silloin, kun lähipiiri ihmetteli kovaa työtahtia ja yritti toppuutella.
– Jaksamattomuus ei tuntunut lainkaan hyvältä. Olen niin tunnollinen ihminen, etten voinut myöntää olevani aivan loppu.
